maanantai 22. tammikuuta 2018

Suomi 1918

Sadan vuoden takaiset tapahtumat ovat nyt usein esillä monissa lehdissä. Historiankirjoituksen pitäisi tietenkin olla objektiivista, mitä se ei valitettavasti aina ole, ja sen vuoksi historioitsijoiden oma maailmankatsomus näkyy usein historian tulkinnassa.

Tapahtumista käytetään useita nimityksiä kuten veljessota, luokkasota, kapina tai vapaussota, joista kaksi jälkimmäistä kuvaa parhaiten sodan luonnetta. Kyseessä oli Suomen Sosialidemokraattien käynnistämä kapina maan laillisen hallituksen syrjäyttämiseksi ja pyrkimys bolševistisen Suomen synnyttämiseksi Venäjän mallin mukaisesti.

Kyseessä oli myös sota vapauden puolesta, koska, kuten historia oli myöhemmin osoittava, Neuvostoliitossa ”vapaus” oli melko tuntematon käsite.

Suomesta oli vuodesta 1915 lähtien mennyt miehiä Saksaan saamaan aluksi ”partiokoulutusta”. Koska Saksa oli sodassa Venäjän keisarikunnan kanssa, koulutuksen tavoite piti aluksi naamioida. Jääkäriliikkeen tavoitteena oli saada koulutettua riittävä suuri sotilasjoukko, jonka avulla Suomi saataisiin irrotettua Venäjästä sen harjoittamien venäläistämistoimien vuoksi.

Tuolle tavoitteelle ei varsinaisesti ollutkaan tarvetta, koska Lenin myönsi Suomelle itsenäisyyden vuoden 1917 lopulla, mutta uusi tarve syntyi vuoden 1918 tammikuun lopussa ”Suomen vallankumoushallituksen” (jonka takana oli Suomen Sosialidemokraatit) antaman julistuksen myötä:


Saksan jääkäreillä oli ratkaiseva vaikutus sodan lopputulokseen. He olivat ammattisotilaita, jotka olivat saaneet tiukan preussilaisen sotilaskoulutuksen ja joilla oli sotakokemusta Saksan itärintamalta. He toimivat valkoisten joukkojen päällystönä ja muodostivat myöhemmin Suomen armeijan rungon.

Ilman jääkäreitä Suomi olisi nyt varmastikin toisenlainen

Kuvassa jääkärit odottavat Lockstedtissa kuljetusta rintamalle.
 

perjantai 19. tammikuuta 2018

Takaisin luontoon

Pandat saapuivat Kiinasta ja tulevat yleisön töllötettäviksi helmikuussa kuukauden karanteeniajan päätyttyä. Pandojen sijoittamisessa suomalaiseen eläintarhaan ei voida kuitenkaan puhua mistään ympäristöteosta, koska mentäessä niitä katsomaan aiheutuu vain turhaa liikennettä, mikä puolestaan lisää hiilidioksidipäästöjä – ja päästöjen määrä on suoraan suhteessa kuljettuun matkaan.

Onkin vain ajan kysymys, milloin kettutytöt tulevat ja päästävät pandat vapauteen vankeudestaan. Tuossa tapauksessa olisi tietenkin oikeampaa puhua pandatytöistä. Kun kerran elinolosuhteet Ähtärissä ovat samanlaiset kuin pandojen luontaisilla asuinpaikoissa Kiinassa, pandat voisivat sopeutua hyvin keskisuomalaiseen luontoon, ja jos hyvin kävisi, ehkäpä noin 50 vuoden kuluttua Keski-Suomessa olisi runsaslukuinen – ja mikä tärkeintä – luonnonvarainen pandakanta.

maanantai 1. tammikuuta 2018

Työväen presidentti jatkokaudelle..?

Valtakunnan ylimmän seremoniamestarin kuusivuotinen virkakausi on jälleen haussa.

Nyt virkaa hoitava ”Työväen presidentti” pyrkii jatkokaudelle. Se on tietenkin ymmärrettävää, koska palkkio on ihan kohtuullinen eikä virka-asunnossakaan ole mitään moittimista. Etuisuuksiin kuuluu mm. vapaa matkustusoikeus. Kansanedustajana Niinistö joutuisi arvostelun kohteeksi, mutta presidenttinä hän on kaiken arvostelun yläpuolella.


Niinistön kampanjasivulla näkyy selvästi, että hän on nyt unohtanut työväen, ja uusi viesti kuuluu: ”Raha ratkaisee”.


Saman totesi Irwin Goodman vuonna 1966.


Presidentin viralla ei ole käytännössä enää mitään merkitystä nykyaikana, ja viran arvostus on laskenut jatkuvasti sitten Kekkosen päivien. Tarja Halosen vaikutus tuohon oli suuri.

Jotta totuus ei unohtuisi, Agit-Prop esittää laulun El pueblo unido.


tiistai 26. joulukuuta 2017

A-olut ruokakauppoihin

Vuoden alusta alkaen IV-veroluokan olutta alkaa saada myös ruokakaupoista. Myös A-olueksi kutsuttua ”janonsammuttajaa” sai aiemmin vain monopoliliikkeestä, joten se tulee tietämään Alkon myynnin tuntuvaa vähenemistä. Nelosen hinta tulee myös laskemaan merkittävästi – jopa lähes 50 prosenttia verrattuna Alkon hintoihin. Siinäpä ne ”hyvät” uutiset taisivat sitten ollakin.

Huonoja ovat ne, että alkoholihaitat tulevat lisääntymään. Näyttää vain siltä, että alkoholi ei yksinkertaisesti sovi suomalaisten slaavilaiselle kansanluonteelle.

Keskiolut vapautui vuoden 1969 alussa, ja muutos oli merkittävä: kulutuksen lisääntymisen seurauksena sosiaaliset ja terveydelliset haitat kasvoivat huomattavasti.

Mutta milloin on Gambinan vuoro? Milloin tuota ”ammattilaisten” suosimaa juomaa saadaan lähikaupasta?

Loppukevennyksenä Juice Leskinen esittää kappaleen Einarin polkupyörä. Siinä kerrotaan: ”Einaria vitutti, hän tahtoi pullon A:ta. Jaska myi, ja Einarilla käsi hipoi maata...”


perjantai 22. joulukuuta 2017

Valtakatu, Tuira

Oulu-lehti, tuo Oulu-tiedon ”osaaja”, on jälleen kunnostautunut mutta ei niin mairittelevalla tavalla. Moni seuraaja saattaa muistaa blogissa mainitun Oulu-lehden kompastelun, jossa Kirkkokatua väitettiin Isokaduksi:


Keskiviikon Oulu-lehdessä kerrottiin, että Tuiran kaupunginosassa sijaitsisi Valtakatu. Tuo väite meni oman tietämyksen ylitse. Kaverini Reiskan isä on tunnettu oululainen paikallishistorian tuntija, mutta hänkään ei osannut paikallistaa kyseistä ”katua” Tuirassa eikä missään muuallakaan Oulussa.


Valtatie sen pitäisi tietenkin olla, mutta tuon laatuinen virhe kertoo paljon toimittajan ”osaamisesta” ja maalaisuudesta.

Lehtijutussa mainostettiin Valtakatu 47:ään avattua kahvilaa. Tuosta osoitteesta kymmenen numeroa itään päin Valtatie 57:ssä sijaitsi blogissa joskus mainittu sähköasennusliike Suomen Olvis Oy, jossa yrittäjänä toiminut henkilö esitteli maanantaina Ylen TV1:llä esitetyssä Autobonus-dokumentissa verkostomarkkinointia. Ohjelmassa mainittiinkin hänen yrittäjätaustansa.

tiistai 19. joulukuuta 2017

Beautiful in the rain

Moni kappale saattaa kuulua erilaiselta riippuen sen sovituksesta ja esityskielestä.

Tony Hatch orkestereineen esittää säveltämänsä kappaleen instrumentaaliversiona vuonna 1967.


Brittilaulaja Petula Clark esitti sen laulettuna vuonna 1968.


Fredi esitti samana vuonna Juha Vainion sanoittaman suomalaisversion.


lauantai 16. joulukuuta 2017

Stay safe and don't burn your house down...

Asmo-laturi on nyt niin sanotusti menneen talven lumia, mutta sallittakoon vielä yksi kirjoitus aiheesta. Katsokaamme tarkalleen vuosi taaksepäin, mitä silloin tapahtui.

Blogi julkaisi joulukuussa kaikkiaan 24 kirjoitusta, joista peräti 19 käsitteli tätä ”patentoitua” ja ”palamatonta” laturia. Tuolloin laturi oli vasta tullut myyntiin, ja kaikki näytti olevan mahdollista maailmanvalloitusta varten – ainakin mikäli sijoitusmuistioon oli uskomista.

Kuukauden kohokohtia olivat, kun Venäjän Federaation pääministeri Dimitri Medvedev ja Kalevan toimittaja saivat laturin.

8. joulukuuta julkaistussa kirjoituksessa kysyttiin: ”Menisikö kovinkaan pahasti pieleen, jos arvioi, että Asmo Solutionsin taru on päättynyt vuoden 2019 loppuun mennessä?”

Se meni noin kahdella vuodella pieleen: loppu tulikin reilusti ennakoitua aikaisemmin.

On vaikea tietää tarkalleen, mikä oli syynä laturitarinan päättymiseen, ennen kuin se ehti edes kunnolla alkaakaan. Rahaa oli ainakin reilusti käytettävissä. Ehkäpä suurin syy oli se, että laturi perustui liian moneen paikkaansa pitämättömään asiaan, jotka alkoivat väitellen tulla julki, ja se oli kallis – korkeimmillaan jopa 50 euroa.

Ehkäpä useimmille alkoi selvitä, että puhelinlaturit eivät olekaan palovaarallisia ja energiasyöppöjä, joihin argumentteihin Asmo-laturin ”ylivertaisuus” perustui. Myös keksityn palotarinan paljastumisella oli varmastikin oma vaikutuksensa.

Viimeisiä latureita myydään nyt 9,90 eurolla Kärkkäisellä ja Motonetissa. Koska Puuilo ei vieläkään ole päässyt eroon niistä, sen täytyy kertoa siitä, että Puuilo osti luultavasti 2000 laturia, joita on jo viime maaliskuusta alkaen myyty tappiolliseen 20 euron hintaan.

Aiemmin oli epäselvää laturin valmistusmäärästä, oliko se 5000 vai 30 000 kappaletta. Koska latureita on vielä niin paljon myynnissä, jälkimmäinen luku lieneekin oikea. Se selittää myös pääoman vähenemisen. Jos yhden laturin valmistuskulut olivat 20 euroa, niiden valmistamiseen meni kaikkiaan 600 000 euroa.

Tuosta määrästä suuri osa on myyty suurella tappiolla. Jos laturin saa nyt 9,90 eurolla, sen veroton hinta on 7,98 euroa. Liikkeen kate lieneekin noin 4 euroa, jolloin Asmo Solutions sai yhdestä laturista neljä euroa ja teki samalla tappiota 16 euroa.

Kokonaisuutena lieneekin niin, että laturit tuottivat tappiota yritykselle, ja sen sijaan, että sijoittajat olisivat saaneet miljoonavoitot tulevina vuosina, he joutuivatkin lopuksi subventoimaan kymmenen euron latureiden myyntiä.

Varaston viimeisiä... Jos yhdessä laatikossa on 20 laturia, kuvassa niitä on useampi sata kappaletta.


torstai 14. joulukuuta 2017

Pokkitörmän Shell-huoltoasema

Kuvissa näkyy Pokkitörmän Shell-huoltoasema melko pian valmistumisensa jälkeen vuonna 1934.


Tienviitat osoittavat, paljonko matkaa on Kuusamoon ja Tornioon.


50-luvulle tultaessa huoltoasema oli kokenut pienen muodonmuutoksen.


tiistai 12. joulukuuta 2017

Handy Care Ring™

Oululaisen tietokoneliike Laatumikron lehtimainoksessa kaupataan Handy Care Ring™ -hoitorengasta. Koska lyhyen mainostekstin lopussa esiintyvät sanat ”oululaista osaamista”, se herätti heti mielenkiinnon. Yleensä ”oululainen osaaminen” on joko tarkoittanut huijaustuotetta, tuotetta, jolla ei tee mitään, tai tuotetta, jonka hinta ei ole missään suhteessa käyttöarvoon tai -hyötyyn. Näistä löytyy useita esimerkkejä blogista.

Kun katsoo Handy Care Ringin hintaa, 79 euroa, huomaa helposti, että jälkimmäisin toteamus pitää paikkansa Handy Care Ringin kohdalla. 79 euroa on järkyttävä hinta muovirenkaasta, jonka kehän sisäpuolelle on kiinnitetty viisi kierteen avulla säädettävää kumituttia.


Itse tehtynä vastaava vekotin maksaisi noin kymmenen euroa.

Valmistajan sivulla kerrotaan: ”Handy Care Ring™ -hoitorengas on kehitetty Oulussa, ja sille on haettu patenttia.” Tuskin menee pahasti pieleen, jos arvioi, että patenttivirasto ei tule löytämään siitä mitään keksinnöllisyyttä, eli patentoimiseen käytetyt rahat tulevat menemään täysin hukkaan.

Kuten asiaan kuuluu, valmistajan sivulla on pelkästään myönteisiä ”käyttäjäkokemuksia”. Ne, jotka ovat havainneet kalliin tuotteen hyödyttömäksi, eivät ole tietenkään saaneet ääntään kuuluviin.

Vaikka Handy Care Ring olisikin joillekin hyödyllinen tennis- ja golfkyynärpään, hiirikäden sekä muiden käden rasitusvammojen hoidossa (joihin vaivoihin valmistaja kertoo sen auttavan), sen hinta on järkyttävä.

Valmistaja kertoo:

Esimerkkejä Handy Care Ring™ -hoitorenkaan käyttäjäryhmistä:

- Toimistotyön tekijät ja erilaisten päätelaitteiden käyttäjät
- Rakennusalan työntekijät, metsäammattilaiset ja autoilijat
- Hoitoalan työntekijät, esim. hammaslääkärit
- Mailapelien pelaajat sekä esim. frisbeegolfaajat, kiipeilijät, keilaajat, hiihtäjät ja motoristit
- Muusikot

Handy Care Ring on valmistettu muovista(!). Miten on mahdollista, että siihen ei tässä tuhansien järvien ja humisevien honkien maassa ole käytetty kotimaista uusiutuvaa materiaalia eli puuta? Syy on tietenkin hinta: muovivalun tekeminen on paljon helpompaa ja halvempaa kuin valmistaminen puusta.

Missään ei mainita, että Handy Care Ring olisi valmistettu Suomessa, ja jos niin olisi, se olisi varmastikin tällaisena merkkivuonna mainittu. Hurja hinta voisi tosin puoltaa sitä käsitystä, että se on valmistettu Suomessa. Tuote on niin kolhon näköinen, että se voisi olla hyvinkin valmistettu jossakin nyrkkipajassa tai autotallissa.

Jos kädessä on vielä viisi sormea, samanlaista hierontaa voisi tehdä omilla sormilla, ja siinä myös toinen käsi saisi hyvää sormiverryttelyä.

Tuntuisi vain ihmeelliseltä, jos vastaavaa tuotetta ei olisi jo ”keksitty” ja käytetty jossakin muussa maassa...

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

BrightChargerin kohtalo..?

BrightCharger kertoi syyskuun lopulla, että laturin valmistuminen ja toimitus lykkääntyy ”arviolta” joulukuuhun eli lähes kolme kuukautta eteenpäin. Tuolla tukijoille haluttiin välittää viesti, että laturi voisi olla valmis ennen joulua ja useamman laturin ostaneet voisivat suunnitelmiensa mukaan pakata joitakin niistä lahjapaketteihin.

Nyt näyttää kuitenkin vahvasti siltä, että BrightCharger ei tule valmistumaan jouluksi monien tukijoiden pettymykseksi. Koska tukijoita oli vain vaatimattomat 123 kappaletta, pettyneiden lukumääräkään ei voi olla kovin suuri. Toisaalta BrightChargeria lahjaksi odottavien lukumäärää voi olla vaikea arvioida. Joka tapauksessa kukaan ei tule lataamaan joulupyhinä puhelintaan BrightChargerilla.

Kyseessä on suhteellisen yksinkertainen tuote, joten lykkääntyminen kertonee suurista vaikeuksista. Indiegogossa kerätty 22 tuhatta dollaria on vain pieni summa verrattuna viime vuonna Tekesiltä saatuun lähes 190 tuhanteen euroon. Tuossa mielessä velvoitteet tukijoille ovat varsin pienet, ja tuota oletusta tukee BrightChargerin erittäin huono tiedottaminen somessa.

Tukijat odottavat varmastikin mitä tahansa tietoa projektin etenemisestä, mutta jos projekti ei ole edennyt lainkaan, eihän siitä voi tietenkään tiedottaa mitään. Se voi kertoa myös BrightChargerin ylimielisestä asenteesta tukijoita kohtaan.


Blogi kertoi lokakuussa BrightChargerin patenttihakemuksen vaikeuksista: se ei tule saamaan patenttia keksinnöllisyyden puutteen vuoksi. Hakemuksessa oli paljon samaa vanhemman hakemuksen kanssa, ja voi olla mahdollista, että tämä on syynä laturin valmistumisen lykkääntymiseen.

Kukaan ei voi valmistaa tuotetta, joka loukkaa jonkun toisen patenttia, ilman sopimista oikeudenomistajan kanssa.

Tässä toistui vanha tuttu tarina: sotaan mentiin soitellen, mutta paluu sieltä on vähemmän kunniakas. BrightCharger sai median mukaan levittämään tietoa uniikista innovaatiostaan, jonka piti lähes pelastaa maailma ilmastonmuutokselta. Laturin hyödyllisyyttä yritettiin perustella monin valhein.

”Tavoitteena ei ole enempää tai vähempää kuin mullistaa maailma. Keksinnölläni haluan säästää energiaa maailmassa vähintään kuuden ydinvoimalan verran”

Voidaanko puhua ”keksinnöstä”, jos Jane Pin Tin haki sille patenttia jo vuonna 2012? Vastoinkäymisistä on tietenkin vaikea ja noloa kertoa julkisuudessa, ja sen vuoksi niistä vaietaan niin kauan kuin mahdollista. Näinhän kävi myös erään oululaisinnovaation kohdalla...