lauantai 19. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018

Kilpailu, joka on kasvanut itseään suuremmaksi ja jossa musiikki on jäänyt lavakoreografian ym. hömpän varjoon, käytiin viikko sitten Portugalissa.

Kisoissa tapahtui suuri vääryys. Se ei kuitenkaan ollut se, että Saara Aalto ei voittanut, vaan se, että Netta Barzilai, joka on kuin Saara Aalto + 25 kg, voitti surkealla kappaleellaan ja vastenmielisellä esiintymisellään.

Viime vuoden voittaja ja kisojen isäntämaa jätettiin irvokkaasti viimeiseksi 39 pisteellä. Aalto sai (vain) seitsemän pistettä enemmän.

Musiikin hyvyydellä ei näytä olevan mitään tekemistä sen kanssa, pääseekö jokin kappale semifinaalien karsintojen jälkeen finaaliin – niin kuin ei myöskään voiton kanssa. Belgian ”A matter of time”, joka oli yksi parhaimmista ehdokkaista, ei päässyt finaaliin.


keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Postimaksut nousivat jälleen

Posti korotti postimaksuja 4.5.2018. 1. luokan postimerkin hinta nousi 1,50 euroon. Markoiksi muutettuna se on 8,92 mk.

Ensimmäiset ikimerkit ilmestyivät 2.3.1992, ja 1. luokan merkki kuvasi Hämeen valkovuokkoa. 1. tarraikimerkki ilmestyi 9.10.1992, ja se julkaistiin 10 kappaleen pienoisarkkina.


Vuonna 1992 1. luokan ikimerkki maksoi 2,10 mk eli 0,35 euroa. Se oli tarkoitettu 50 gramman kirjelähetyksiin. Rahan arvo on heikentynyt Suomessa ajalla 1992–2017 noin 39 prosenttia. Inflaatio huomioiden vuoden 1992 ikimerkki maksaisi nyt siten 3,02 mk eli 0,55 euroa.

Kun rahan arvon heikentymisen vaikutus poistetaan, 1. luokan postimerkin hinta on noussut noin 2,7-kertaiseksi. Minkään muun hyödykkeen tai palvelun hinta ei ole tuona aikana noussut yhtä paljon.

Kirjelähetysten määrä vähenee jatkuvasti, ja kompensoidakseen heikentyvää tulostaan Posti nostaa postimaksuja, mistä vääjäämättä seuraa noidankehä: maksujen nousut vähentävät kirjelähetysten määrää, jolloin postimaksuja täytyy jälleen korottaa jne...

1,5 euroa on törkeä hinta 50 gramman painoisen kirjeen lähettämisestä vaikkapa tien toiselle puolelle.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

No Comment: 8

Euronews-tv-kanavalla oli yhteen aikaan (ja saattaa olla vieläkin) ohjelma, jonka nimi oli No Comment. Siinä näytettiin uutiskuvaa maailmalta ilman selostusta tai tekstitystä.

Tämäkään ”uutiskuva” (tai pikemminkin blogikuva) ei kaipaa täydentävää selostusta.


4.5. tehdyssä päivityksessä kerrotaan: ”Our goal was at first to be able to produce a reception maximized phone and then, later, add new security features for the second Certum 2 model.”

ZR yritti siis myydä käytännössä lähes saman puhelimen kahteen kertaan. Siis tähän tapaan: ostat ensin ”maailman parhaimman kuuluvuuden” tarjoavan puhelimen, joka maksaa 499 dollaria, 699 dollaria tai jotakin muuta, ja sitten kun ”tietoturvallisuus” alkaa huolettaa, raotat jälleen lompakkoasi ja pulitat ZR:lle jälleen 499 dollaria, 699 dollaria tai jotakin muuta.

Certum 2 -puhelimen Indiegogo-kampanjalle tulee käymään täsmälleen samoin, joten yrityksessä kannattaisi vakavasti miettiä, onko se kaiken vaivan arvoista, kun vaarana on joutua toisen kerran naurunalaiseksi.


Loppukevennyksenä laulu numero kahdeksasta.


perjantai 4. toukokuuta 2018

Flip, flop, Cmicro

Totuuden hetki koitti Cmicrolle. Se keräsi vajaat kolmetuhatta euroa Indiegogossa. Viimeisen kuukauden aikana ei tullut ainoatakaan uutta tukijaa.

Jos lasketaan, millainen summa Cmicron tarjouksista (perk) olisi Indiegogossa muodostunut – ”normaalihinta” olisi tullut olemaan 10–12 prosenttia kalliimpi – saadaan

2000 * (69 + 74 + 89) USD = 464 000 USD

Vaikuttaa todellakin suuruudenhullulta ja etenkin, kun tarkastellaan kerättyä summaa, joka jäi vaatimattomaan 3094 dollariin. Maailma ei selvästikään ollut vielä valmis tälle ”innovaatiolle”. Oliko syy sitten tuotteessa vai IGG-tukijoissa, sitä voi itse kukin arvuutella mielessään.


Cmicron floppaaminen tietää nyt lisää palaneita suita ja silmiä, menetettyjä ravintoarvoja ja kylmiä ruoka-annoksia. Se lupaa varmasti lisää työtä silmä- ja korvalääkäreille. Ja ehkäpä jollekin optikolle tarjoutuu tilaisuus valmistuttaa tekosilmä jollekin silmänsä polttaneelle...

Tuohon on nyt tuhlattu 50 900 euroa veronmaksajien rahaa, joka meni täysin hukkaan, mutta lisää on tulossa. Ely-keskuksen vuoden 2016 hankekuvaus:


Ely-keskuksen vuoden 2018 hankekuvauksessa on rahaa tulossa 56 000 euroa. Tukea ei ilmeisestikään ole vielä maksettu, tai sitten joidenkin byrokraattisten kiemuroiden vuoksi se näkyy vielä muodossa: ”Toteutunut julkinen rahoitus yhteensä: 0”


Tämän hankkeen nimi on hienosti ”Cmicron kansainvälistyminen”. Se taitaa nyt ”sattuneiden syiden vuoksi” jäädä toteutumatta...

Sitten kun vuoden 2018 tuki maksetaan (tai on jo maksettu), veronmaksajat ovat tukeneet tuota naurettavuutta 106 900 eurolla.

Wiciotin hakemuksissa ei ole esitetty minkäänlaisia tavoitteita: ei uusia työpaikkoja eikä kestävää kehitystä. Asmo Solutions sentään esitti joitakin tavoitteita, ja laturin väitettiin tukevan kestävää kehitystä, vaikkakin blogi osoitti ne enimmäkseen vääriksi tai liioitelluiksi.

Tekesin ja ely-keskuksen virkailijat pitäisikin saada vastuuseen veronmaksajien rahojen haaskaamisesta. Jokaisen normaaliälyisen olisi pitänyt ymmärtää, että Cmicron kaltaisella tuotteella ei ole tulevaisuutta. Olisiko sitten niin, että kyseisillä virkailijoilla ei ole tuota ”normaalia älyä”? Onko siellä käytettävissä liikaa rahaa, jolle ei löydy järkevämpiä kohteita?

Blogi kirjoitti 21.3.2018 ensimmäisessä Cmicro-artikkelissa seuraavaa: ”Blogiin tuli vinkki tästä uudesta patentoidusta innovaatiosta, joka vaikuttaa niin typerältä keksinnöltä, että sillä ei voi olla tulevaisuutta.” Ja eihän sillä sitten ollutkaan...

Toivottavasti tuosta vallankumouksellisesta mikrokuvusta ei enää kuulla. Tämä on aivan oikeudenmukainen ”kohtalon tuomio”, että Cmicron taru päättyy tähän.

106 900 euroa...

Voi v****!

Se on aivan sama, millä tavalla joukkorahoituspalveluiden tukijoilta petkutetaan rahaa, mutta jos veronmaksajia petkutetaan (viranomaisten avustuksella) myös, se on väärin.

P. S. Cmicro sai tämän kirjoittamisen jälkeen viimeisenä päivänä yhden uuden tukijan, joten keräyspotti nousee ”huimaan” 3 143 dollariin. Mutta eikö tuo ollut aivan turhaa, koska Indiegogo tulee ehtojen mukaisesti palauttamaan tukijoiden rahat, koska tavoite ”ei aivan” täyttynyt? Siitä jäi uupumaan lähes 22 000 dollaria.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Onko sinun kirja-arvostelusi tässä?

Nyt sinulla on mahdollisuus kirjoittaa ja saada julkaistua kirja-arvostelusi laturiyrittäjän kirjasta Asmo – No exit (ja muuta satuilua) pahamaineisessa Oulun 1 -blogissa. Jotta tekstistä ei tulisi liian pitkä, arvostelussa kannattaa keskittyä Asmo-laturia käsitteleviin asioihin.


Koska Asmo-laturin taru oli alusta alkaen käytännössä katsoen valhetta, on luultavaa, että sama toistuu kirjassa. Arvostelun tarkoitus olisi tuoda nämä valehtelut ilmi samaan tapaan kuin ”oikeat” kirja-arvostelijat etsivät virheitä ja muita epäjohdonmukaisuuksia arvostelemastaan kirjasta. Niitä varmasti on ja paljon.
 

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vappupäivä 1984 Oulussa

Kalevan lehtikuvassa näkyy, että kaikki odottavat Otto Karhin puistossa jotakin tapahtuvaksi, mikä poistaisi vallitsevan tylsyyden.


Etualan viisikolla on oululaiseen tapaan meneillään tylsä hetki.


Ajankohtaan sopivasti Kom-teatteri esittää kappaleen Taistojen tiellä


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Lukijan mielipide: Turvallista grillaamista

(Blogin huomautus: Tämä on melko henkilökohtainen mielipide, mutta sallittakoon se näin grillauskauden alkaessa ja koska kyseessä on tärkeä asia. Pitäkäämme mielissämme, että Ruovedellä paloi talo liian lähelle ulkoseinää jätetyn kuuman grillin vuoksi.)

Kuvassa grillimaisteri näyttää esimerkkiä turvallisesta grillaamisesta. Etäisyyttä seinään on tosin vain noin yksi metri, mutta kyseessä on kaasugrilli, jonka voi tosin juovuksissa tönäistä nurin seinää vasten, ja tuolloin voidaan niin sanotusti todeta, että ”historia toistaa itseään”.


lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kuis huiskii, BrightCharger?

BrightCharger-laturit luvattiin toimittaa tukijoille maaliskuun alussa, mutta onko niin tehty? Indiegogo-sivulla ei kerrota mitään sellaisesta. Siellä on vain maininta ”lupauksesta”.

Tavallisesti kampanjoijat mainitsevat sen sivullaan, koska se on eräänlaista mainontaa ”onnistuneesta” kampanjasta eli siitä, että tukijat ovat saaneet laitteensa ja yrityksellä menee hyvin. Myöskin tukijat kommentoivat usein saamiaan tuotteita, eli niitä joko kehutaan tai haukutaan.

Jos BrightCharger olisi saanut laturin valmiiksi ja tuotannon toimimaan, eikö voisi ajatella, että noita ”patentoituja” latureita yritettäisiin myydä muillekin? Nyt niitä on myyty vain alle 20 000 euron arvosta, jos oletetaan, että ne olivat yleensä lainkaan valmistuneet ja ne oli toimitettu tukijoille.

Joka tapauksessa tässä on jotakin outoa. Vai olisiko sitten niin, että muiden tahojen tekemät patentit olisivat aiheuttaneet vaikeuksia.

Yksikään media ei ole hiiskunutkaan mitään BrightChargerin valmistumisesta ja latureiden toimittamisesta tukijoille. Silloin kun oululainen ”patenttilaturi” valmistui, se ei jäänyt medialta huomaamatta, ja Kalevan toimittaja jopa ylisti sen ”palamattomuutta”.

Keskisuomalainen hehkutti otsikollaan vuonna 2014: ”Muuramelainen haluaa valloittaa maailman uudella laturillaan”

Siinä taisi kuitenkin jäädä maailma ”valloittamatta”, ja kuusi ydinvoimalaa saa huokaista helpotuksesta, koska niitä ei tarvitsekaan sulkea.


Mobiili.fi kertoi vuosi sitten: ”BrightChargerin on kehittänyt kansainvälinen asiantuntijatiimi, jossa yhdistyy tuotekehitysosaaminen, immateriaalioikeuksien tuntemus sekä pitkä kokemus akkujen lataukseen liittyvästä tutkimuksesta.”

Immateriaalioikeuksien tuntemus..? Huonostipa IPR-asiat tunnettiin, jos BrightCharger yritti patentoida muiden jo patentoimia toiminnallisuuksia.

Tuleeko myöskin Muuramesta lähitulevaisuudessa startup-yrittäjän omaelämänkerta, jossa valitetaan sitä, miten kaikki meni palamattomien latureiden markkinoilla pieleen, ja annetaan ”neuvoja” uusille yrittäjille?

torstai 26. huhtikuuta 2018

Certum Phonen uusi taktiikka

Zero Reception on kohdannut totuuden: ”Suomalaispuhelin floppasi rajusti jo ennen julkaisua – uusi malli työn alla”

”Meille on tullut palautteen perusteella hyvin selväksi, että meidän pitää tehdä muutoksia puhelimeen, sanoo Zero Receptionin toimitusjohtaja Janne Knuutinen.”

”Ensimmäinen Certum Phone on nyt hylätty. Sen sijaan suunnitelmia aikaistetaan seuraavan mallin tuomiseksi tarjolle nopeammin.”

”Meillä oli tarkoitus esitellä markkinoille tietoturvallisuuteen keskittyvä puhelinmalli loppuvuodesta, mutta tilaus sille tulikin aikaisemmin.”

”Uuteen puhelimeen luvataan hintaluokassaan ennennäkemättömiä tietoturvaominaisuuksia, joita Knuutinen ei vielä kommentoi enempää. Komponentit on päivitetty, ja muotoiluun on panostettu enemmän.”

”Kuuluvuus on yhä ihan selkeästi se pääominaisuus. Parhaan mahdollisen kuuluvuuden aikaansaaminen voi olla nyt haasteellista. Siinä voidaan pikkuisen hävitä, mutta pystymme kuitenkin tarjoamaan huomattavasti kilpailijoita paremman ratkaisun, toimitusjohtaja linjaa.”

[Lainaukset: Ilta-Sanomat]

Tämä on uskomatonta selittelyä. Kun kerran ”maailman parhaan kuuluvuuden” tarjoava puhelin ei kelvannut kenellekään, miksi ihmeessä ZR:ssä kuvitellaan, että ”maailman (tieto)turvallisin” puhelin kiinnostaisi ketään se enempää?

Näyttää siltä, että sama CP ei voi olla yhtä aikaa sekä ”maailman parhaiten kuuluva” että ”maailman turvallisin” puhelin. Mutta miksi on näin? Miksi ne ovat toisensa pois sulkevia?

Jos ZR yrittää uudelleen Indiegogossa tai Kickstarterissa, kohtalo tulee olemaan samanlainen: naurunalaiseksi joutuminen.

99 prosentin todennäköisyydellä CP:stä ei koskaan tule mitään. Suuret valmistajat hallitsevat markkinoita, ja niiden osaaminen ja resurssit ovat aivan toisella tasolla kuin pienen oululaisyrityksen – huolimatta sen ”Nokia-taustasta”.

Ilta-Sanomissa kerrottiin Turing Phonesta, josta ei kahden yrityksen jälkeen tullut juurikaan mitään. Toistuuko historia CP:n kohdalla?


Loppukevennyksenä Sparks esittää kappaleen This Town Ain't Big Enough For Both Of Us


tiistai 24. huhtikuuta 2018

Mihin 20 000 Asmo-laturia katosi?

Useassa mediassa on kerrottu, että Asmo-latureita valmistettiin 30 000 kappaletta, joista vain 5000 myytiin kannattavasti. Siitä voi siten päätellä, että loput 25 000 laturia olisi myyty alehintaan eri myyntipaikoissa. Tuohon olettamukseen oli blogissakin päädytty.

Blogi on selvitellyt eri ketjujen latureiden myyntimääriä ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että niissä ja pienemmissä liikkeissä on viime kesän ”tapahtumien” jälkeen myyty alle 5000 laturia. Ne kaikki on myyty alehintaan ja suuri osa niistä 10 euron poistohintaan.

Tuo jättää jäljelle vähintäänkin 20 000 laturia, joita ei tiettävästi ole vielä myyty missään. Mikä on niiden kohtalo? Missä ne ovat? Vai oliko niitä koskaan edes valmistettu?

Oliko tämäkin vain yksi valhe lisää?

Kuten blogin aikaisemmissa laturikirjoituksissa on todettu, Asmo-laturi oli lähes pelkästään valhetta: patentit, energiansäästö, keksitty Väärinmajan ex-meijerin palotarina, vakiolatureiden palovaarallisuus ja niiden kuumeneminen:

”Muutettaessa verkon vaihtovirtaa puhelimesi käyttämään tasavirtaan, kuluttaa normaali laturi sähköä, vaikka itse päätelaite ei olisi siihen kytkettynä. Tämän voit helposti todeta koskettamalla seinään kytkettyä laturia. Se on kuuma, vaikka puhelin ei olisi siinä kiinni. [sijoitusmuistio]

Jos latureita valmistettiinkin vain 10 000 kappaletta, se tarkoittaa sitä, että entistä suurempi summa sijoittajien rahojen haaskaamisesta on vailla vastausta.