sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Valkeen tappio pieneni vastoin odotuksia

Valkeen viime tilikauden myynti kasvoi vastoin odotuksia noin kaksisataatuhatta euroa. Koska henkilöstökulut pienenivät noin kolmesataatuhatta euroa ja liikevaihto kasvoi edellä mainitut 200 k€, tappio pieneni noin puoli miljoonaa euroa mutta oli edelleenkin yli miljoona euroa.

Valkee on mestari tappion tekemisessä: noin kymmenen toimintavuotensa aikana se on tehnyt yhteensä tappiota noin 9,5 miljoonaa euroa. Se on keskimäärin noin miljoona euroa/vuosi. Mikään yritys ei kestä tuollaista menoa kovin pitkään. Viime tilikaudella tappio oli lähes kaksinkertainen liikevaihtoon nähden.

Valkeella on velkaa yli kaksi miljoonaa euroa, jonka turvin se oli pystynyt jatkamaan toimintaansa. Niin kauan kuin se teoriassa saa rahoitusta ja maksaa erääntyvät velkansa, jotta sitä ei haettaisi konkurssiin, se voi jatkaa kituuttaen toimintaansa.

Myynnin kasvu tarkoittaa sitä, että Valkee onnistui löytämään uusia kusetettavia Pohjois-Amerikasta, jossa se nykyään operoi. Aika taitaa vain loppua kesken, ennen kuin Valkee saa taloutensa tasapainoon. Jotta yritys toimisi terveellä pohjalla, sen pitäisi muutaman mahdollisesti tappiollisen alkuvuoden jälkeen alkaa tehdä voittoa omistajilleen.

Tekesin miljoonatuki oli täysin hukkaan heitettyä rahaa, ja ilman sitä Valkeen taru olisi todennäköisesti jo päättynyt. Valkee sai vielä viime vuonna 95 000 euroa Tekesiltä. Avustuksen perustetta on mahdotonta arvailla. Voisi siten sanoa, että Tekes on osarikollinen tässä korvavalohuijauksessa.

Valkee alkaa olla jo konkurssikypsä yritys. Siten kun Valkee poistuu yritysrekisteristä, sitä tuskin jää kukaan kaipaamaan. Good riddance!

Törkeintä korvavalossa on edelleenkin sen järkyttävä hinta: noin 225 USD. Jos laitteesta maksaa tuollaisen hinnan, ostajalla olisi vakava itsetutkiskelun paikka.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Valkeen viime tilikausi

Korvavalostaan tunnetuksi tulleen ja Pohjois-Amerikan markkinoille siirtyneen Valkee Oy:n tuorein tilinpäätös olisi nyt saatavilla PRH:n Virre-tietopalvelusta.

Edellisten vuosien liikevaihto näyttää lähestyvän asymptoottisesti nollaa, joten jos trendi on edelleenkin jatkuva, viime tilikauden liikevaihto lieneekin noin 250 000 euroa. Se tarkoittaisi noin 1500 myytyä korvavaloa, jos yhden korvavalon veroton hinta on noin 160 euroa.

Hyvää Valkeen kohdalla on se, että tappio näyttää jatkuvasti pienenevän, mikä on luonnollisestikin seurausta vähenevästä myynnistä.


Korvavalo tuli markkinoille tammikuussa 2010, mistä iloisesta tapahtumasta Oulun 1 -blogi kertoi välittömästi. Valkee osasi käyttää Kalevan hyväuskoisia toimittajia hyväkseen valheellisen propagandan levittämisessä. Laitteen piti olla jo tuolloin ”patentoitu”, vaikka se oli vasta hakemusvaiheessa.

Sittemmin puolueettomat tutkimukset ovat osoittaneet, että Valkeen korvavalo on täyttä huijausta. Valkee on sinnitellyt seitsemän vuoden ajan huijaustuotteensa kanssa. Asmo-laturi, joka varmastikin puhelimen latauslaitteena täyttää tehtävänsä, vaikka sen markkinointi perustuikin lähes pelkkiin valheisiin, ei kestänyt edes vuottakaan.

Loppukevennyksenä on vanha Suomi-klassikko Kaksi vanhaa tukkijätkää, jossa tuumataan, että nuoret eivät kestä edes vuottakaan tukkijätkän rankassa ammatissa.


keskiviikko 18. lokakuuta 2017

BrightChargerin valmistuminen lykkääntyy

BrightChargerin valmistuminen on ”erinäisten syiden vuoksi” lykkääntynyt kahdella kuukaudella joulukuuhun, mutta mikään ei kuitenkaan takaa, että se olisi vielä tuolloinkaan valmis, vaan joulukuussa voidaan aina kertoa uudesta viivästyksestä, joka lykkää valmistumisen hamaan tulevaisuuteen...

BrightChargerin ”idea” on siinä, että se lopettaa akun lataamisen, kun akku on täynnä (puhelimessa on tosin toiminto, joka tekee saman asian). Tuon pitäisi valmistajan mielestä pidentää akun elinikää, säästää sähköä ja pienentää laturin ylikuumenemisen vaaraa. BrightChargerin valmistaja on Asmo Solutionsin kanssa samaa mieltä siitä, että laturi voi ylikuumentua ja mahdollisesti aiheuttaa palovaaran.

Kuten monesti aikaisemmin on todettu, laturin tyhjäkäyntiteho on niin mitätön, että sillä ei ole sähkönkulutuksen kannalta mitään käytännön merkitystä. Kyse on vain joistakin senteistä vuodessa.

BrightCharger on jättänyt Yhdysvaltojen patenttivirastoon patenttihakemukseen, joka tuli julkiseksi vasta viime elokuussa. Mikään ei kuitenkaan takaa, että minkäänlaista patenttia tulisi koskaan, mutta jos tulisikin, sen saaminen mennee vuoteen 2019. Tällaisen tuotteen ollessa kyseessä patentti on merkityksetön, koska pelkoa siitä, että joku toinen alkaisi valmistaa samanlaista laturia, tuskin on. (Vastaavia on jo markkinoilla.)

BrightCharger kuuluu samaan sarjaan Asmo-laturin kanssa. Molemmat ovat yhtä hyödyttömiä ja kalliita latureita, jollainen pitäisi ostaa korvaamaan puhelimen merkkilaturi. Mitään järkiperustetta kummankaan ostamiselle ei kuitenkaan ole. BrightChargerin ostaminen on vain rahanhukkaa eikä missään nimessä mikään ekoteko.

Yhden ampeerin latausvirralla BrightChargerin suorituskyky on melko vaatimaton. Pienen tehon etu huolimatta mahdollisesti huonosta hyötysuhteesta on siinä, että laturin ei pitäisi lämmetä niin paljon kuin Asmo-laturin, jolla on useammassa yhteydessä todettu olevan huono hyötysuhde, mikä aiheuttaa lämpenemistä. (AVPLUS-lehden testissä todettiin, että Asmo-laturi kuumenee nimellisvirralla, mikä on hieman paradoksaalista, koska sijoitusmuistiossa valehdeltiin tavallisesta laturista, että ”se on kuuma, vaikka puhelin ei olisi siinä kiinni”.)


BrightCharger keräsi Indiegogossa noin 22 000 dollaria, joka ylitti kaksinkertaisesti tavoitteen. Se pelaa kuitenkin huomattavasti paljon pienemmillä rahasummilla kuin Asmo Solutions.

BrightCharger maksoi toimituskuluineen 46 dollaria, joka huolimatta mukana tulevasta tarpeettomasta yövalosta on paljon rahaa puhelinlaturista, jollaisen vastaavan saa kaupasta jopa viidellä eurolla.

Koska kyseessä on noinkin naurettava tuote, jolla ei ole tukenaan mitään keksittyä tarinaa tai muutakaan valehtelua, on vaikea nähdä, että sitä otettaisiin myyntiin mihinkään liikkeeseen. Jos yrityksellä ei ole rahaa, se ei voi valmistaa laturia kovinkaan suurta määrää – mahdollisesti noin 600 ennakkotilattua ja noin 400 itse myytäväksi. Tuolloin kokonaismäärä jäisi tuhanteen laturiin.

Ei ole vaikea ennustaa, että BrightChargerista ei tule mitään hittituotetta. Koska sillä on paljon vähemmän rahaa käytettävissä kuin Asmo Solutionsilla, sen tuote tulee olemaan markkinoilla vähemmän aikaa kuin Asmo-laturi, eli jos BrightCharger valmistuu joulukuussa, yritys tulee hyvin todennäköisesti lopettamaan toimintansa ennen seuraavan vuoden joulua.

BrightChargerilla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta järjestää osakeantia ja sen avulla kerätä lisää pääomaa. Sillä ei ole mitään ”myytävää” sijoittajille. Lisäksi moni sijoittaja otti jo opikseen seikkailustaan Asmo Solutionsin kanssa.

BrightCharger keräsi Indiegogossa suunnilleen saman verran kuin surullisenkuuluisa Mr. Charger. Vaatimattomat summat kertovat siitä, että tuollaisilla tuotteilla ei ole juuri maailmanlaajuisestikaan minkäänlaista kysyntää ja tarvetta. Tuollaisia tuotteita niitä ennakkoon näkemättä ostavat vain teknofriikit ja muut helposti harhaan johdettavat. Moni tuki Asmo-laturia Indiegogossa Asmo Solutionsin antamien ekolupausten vuoksi (kaksi ydinvoimalaa voidaan sulkea ja ilmastonmuutos voidaan pysäyttää).

Indiegogossa oleva kuva on absurdi. On erittäin harvinaista, että pistorasia asennetaan tuollaiselle korkeudelle. Se sijaitsee tavallisesti lattianrajassa ja usein vielä hankalasti sängyn takana.


Asmo-laturista annettu neuvo voidaan toistaa tässäkin: BrightChargeria ei kannata ostaa!

Miksi valmistetaan tuotteita, joita kukaan ei juuri tarvitse tai halua?

Amazon myy vastaavaa laturia, jossa on automaattikatkaisu ja jonkinlainen indikaattorivalo, hintaan 9,39 dollaria. Latausvirta on kaksinkertainen. Juuri tämän vuoksi BrightChargerille on vaikea nähdä minkäänlaista kysyntää. Miksi maksaa 46 dollaria laturista, jos samanlaisen ja yhtä hyödyttömän saa kymmenellä dollarilla? Liekö sattumaa vai ei, mutta tämän laturin nimi on BrightCharge!.

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Mikä on Asmo-laturin todellinen myyntimäärä?

Eilisessä Kalevassa kerrottiin, että myyntimäärä olisi ollut 5000 kappaletta, mikä tuntui yllättävän pieneltä. Kalevan toimittajilla on ennenkin ollut vaikeuksia lukujen suuruussuhteiden kanssa, joten määrä saattoi olla toimittajan ymmärtämättömyydestä aiheutunut virhe. Mutta koska lukumäärää ei ollut korjattu puolitoista vuorokautta myöhemmin, sen täytyy pitää paikkansa.

Sekaannusta aiheutti maininta 30 000 laturin minimitilausmäärästä. Latureita tilattiin siis 30 000 kappaletta mutta myytiin vain 5000 kappaletta. Mitä vitun sekoilua tämä oikein on? Eikö toimittaja tarkista, mitä epäloogisuuksia oikein kirjoittaa?

Tutkimalla sijoitusmuistion tilauskirjaa, näyttää siltä, että 5000 kappaletta saattaa hyvinkin pitää paikkansa ja 30 000 ei missään tapauksessa.

Kolme ensimmäistä toimitusta [tilauskirja] olivat todennäköisesti toteutuneet, mikä tekee 4000 laturia. Loput 1000 laturia myytiin seuraavasti: oma verkkokauppa, Prisma ja muut pienemmät jälleenmyyjät. Prisma, Verkkokauppa ja Kärkkäinen olivat saattaneet ottaa pari sataa kappaletta, mutta muiden myynti lieneekin ollut vain joitakin kymmeniä kappaleita. Tuohon voidaan vielä lisätä Oulun kaupungille menneet laturit ja Kalevan lahjalaturit. Loput dumpattiin heinäkuussa niille jälleenmyyjille, jotka huolivat ja myivät ne alennushintaan.

Iltalehdessä kerrottiin helmikuussa, että latureita olisi jo myyty 15 000 kappaletta. Se taisi myös olla yksi valhe.

Yhteiskunnan tuki (Tekes ja Ely) myydyille latureille oli siten 22,54 euroa/laturi.

Asmo-laturin piti valloittaa maailma ja tehdä osakkeenomistajista rikkaita, mutta miten kävi? Sijoittajien rahat menivät kuin Kankkulan kaivoon, ja ilman niitäkin latureita olisi todennäköisesti myyty samat 5000 kappaletta.

Jos tuotetta lähdetään markkinoimaan pelkkien valheiden avulla (palotarina, muiden latureiden palovaarallisuus, ekologisuus, energiansäästö ja patentti), on aivan oikein, että Asmo Solutions kokee sen, mikä sitä odottaa. Se on aivan kuin kohtalon tuomio.

Tilauskirjan mukaan vuoden 2017 kesäkuun loppuun mennessä olisi pitänyt toimittaa 75 000 laturia (ja saada niistä maksu). Tuo ”luvattiin” sijoittajille. Jos toteutunut on todellakin vain 5000 laturia, onhan se ”hieman” vähemmän. Se on tarkalleen 70 000 laturia vähemmän. Sijoittajat: teitä kustiin pahasti silmään.


lauantai 14. lokakuuta 2017

De profundis...

...clamavi ad te Domine. Lainaus on latinankielisen Raamatun eräästä psalmista ja tarkoittaa ”syvyydestä huudan sinulle herrani”. Englantilaisen näytelmäkirjailija Oscar Wilden viimeisen kirjan nimi oli otsikossa mainittu, ja siinä Wilde mm. puolustelee ”tekoaan”, josta sai vankilatuomion viktoriaanisessa Englannissa 1800-luvun lopulla.

Samanlainen puolustuspuhe näyttää olevan tämänpäiväisessä Kalevassa, jossa Asmo Solutionsin yrittäjä sai tilaisuuden puolustella vapaasti ”tekojaan”. Artikkelissa ei ollut minkäänlaista kritiikkiä, ja Kalevan toimittaja näytti nielevän vieläkin kaikki valheet.

Artikkelin mukaan Mr. Chargerin valmistus kaatui siihen, että tuoteperhe, jonka osana se olisi ollut, olisi maksanut yli 10 miljoonaa. Jos oletetaan, että siihen olisi suunniteltu kuuluvan viisi tuotetta, Mr. Chargerin valmistaminen olisi maksanut kaksi miljoonaa euroa. Jos toimittaja sallii julkaista tuollaista, se kertoo siitä, että hänellä on selviä hahmottamisvaikeuksia.

Artikkelissa yrittäjä sai vapaat kädet sysätä vastuun kaikesta tapahtuneesta muille, ja se kertoi vain yhden subjektiivisen näkökulman.

Jutussa jossitellaan Väärinmajan meijerin palon syttymissyystä. Kalevalle tuottaa selviä vaikeuksia myöntää tosiasia: kun kerran onnettomuusselosteessa syttymissyyksi mainitaan grilli, sen täytyy myös olla se. Kalevan kertoo, että pelastuslaitoksen mukaan syttymissyy perustuu ”arvioon”. Pelastuslaitoksella on sen verran osaamista, että se pystyy päättelemään, syttyikö palo rakennuksen sisä- vai ulkopuolelta.

Artikkelissa mainitaan, että ”kyseistä selostetta ei voi pelastuslaitoksen mukaan suoraan yhdistää tapaukseen”. Kyllä sen voi: kyseisenä yönä paloi entinen Väärinmajan meijerirakennus, joka Koirat-lehden mukaan oli perheen koti.


Jutussa ei kerrottu siitä, että Asmo-laturin markkinointi perustui pelkkiin valheisiin ja sijoittajia petkutettiin pahasti viime marraskuun osakeannissa. Patenttiasiasta vaiettiin visusti. Siinä ei myöskään kerrottu, miten yli miljoona euroa onnistuttiin hukkaamaan vajassa vuodessa. Ei ole vaikea nähdä, kenen puolella Kalevan toimitus on.

Tämä artikkeli todistaa jälleen kerran, miten ala-arvoista Kalevan journalismi on.

P. S. Jutussa kerrotaan, että latureita tilattiin (valmistettiin?) 30 000 kappaletta. Tekes- ja Ely-tuki olivat yhteensä 112 700 euroa. Iltalehden mukaan Oulun kaupunki sijoitti lähes 300 000 euroa. Viime marraskuun osakeannissa kerättiin 1 407 510 euroa. Yhteensä ne tekevät noin 1,8 miljoonaa euroa. Jos kerrottu valmistettujen latureiden lukumäärä pitää paikkansa, yhteiskunta ja (typerät) sijoittajat tukivat yhtä laturia 60 eurolla. Eipä sitten ole ihmekään, jos Asmo Solutionsin toiminta ei ollut oikein kannattavaa...



keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Asmo-laturi testattiin AVPLUS-lehdessä

AVPLUS-lehti julkaisi maanantaina hieman jälkijättöisesti Asmo-laturin testitulokset, jotka julkaistiin tosin jo elokuun lopussa ilmestyneessä paperilehdessä. Mutta kukapa noita tuloksia enää kaipaa, kun kerran Asmo-laturin taru on päättynyt? Joka tapauksessa artikkelin otsikko on raflaava: ”Testissä paloturvallinen Asmo-laturi Suomesta”.

Juttu alkaa komeasti: ”Yksi Asmo-laturin myyntiargumentti on sen suunnittelijan Asmo Salorannan anoppia kohdannut tulipalo, joka poltti kotitalon. Salorannan mukaan palo sai alkunsa viallisesta laturista.” [Grilli se oikeasti oli.]


Tässäpä on ”todiste” laturin ekologisuudesta ja energiansäästöstä:

”Vaikka Asmo ei kuluta lainkaan sähköä lepotilassa, aiheuttaa se teoriassa suuremman sähkölaskun keskivertoa alhaisemman hyötysuhteensa takia.”

Ja mitä ihmettä: ”Hyötysuhde voisi olla hieman parempi, ja laturi kuumeneekin selvästi maksimiteholla.”

Asmo-laturi kuumenee selvästi..? Mutta senhän piti olla paloturvallinen ja palamaton, ja muiden latureiden piti olla ”kuumia” ja palovaarallisia.

P. S. Ensimmäisten Asmo-latureiden ostaneille luvattiin elinikäinen takuu ja jokin jälleenmyyjä lupasi viiden vuoden takuun. Miten noille takuuasioille nyt käy, kun Asmo Solutions poistuu lähiaikoina kuvioista?

tiistai 10. lokakuuta 2017

Ei vuottakaan...

...kestänyt Asmo Solutionsin toiminta laturin ensimmäisen tuotantoerän valmistumisen jälkeen.

Muropaketti kertoi 29.10.2016, että ensimmäinen Asmo-laturi toimitettiin ”henkilökohtaisesti oululaiselle Esalle”.

2.10.2017 Asmo Solutionsin toiminta lakkautettiin juridisesti.

Toimintaa kesti noin 11 kuukauden ajan, mutta tosiasiallisesti yrityksen laturin myynti loppui jo elokuussa, mikä tekee noin yhdeksän kuukautta. Joka tapauksessa voidaan laulun sanoin todeta: ”ei vuottakaan kestä(nyt) homma tää.”

Kuten blogissa on useasti todettu, Asmo-laturi oli pelkkää valhetta alusta alkaen – ja katkeraan loppuun asti:

1. Laturin kerrottiin olevan patentoitu, vaikka siitä oli vasta jätetty kaksi patenttihakemusta, joiden piti olla varmoja mutta jotka sisälsivätkin muiden aikaisemmin patentoimia innovaatioita.

2. Keksitty palotarina, joka upposi mediaan, sijoittajiin ja laturin ostaneisiin kuin häkä. Yrityksen mukaan tavalliset laturit olisivat muka ”palovaarallisia”. Asmo-laturi oli ”palamaton”.

3. Sijoittajien petkuttaminen maalaamalla Asmo-laturille ja Asmo Solutionsille täysin epärealistiset tulevaisuudennäkymät. Syytä on tosin myös sijoittajissa itsessäänkin, koska jokaisen normaaliälyisen olisi pitänyt ymmärtää, että muistion lupaukset olivat niin utopistisia, että ne eivät olisi koskaan voineet toteutua, kun kyseessä oli niinkin skeida tuote kuin Asmo-laturi.

4. Poliisitutkinta Asmo-laturin perustana olevasta väitetystä innovaation varastamisesta.


Blogissa todettiin jo ensimmäisten laturikirjoitusten yhteydessä, että Asmo-laturi on surkea tuote, jota ei kannata ostaa. Viime marraskuussa todettiin, että sijoittaminen Asmo Solutionsiin ei ole kannattavaa eikä sijoitukselle tule koskaan tulemaan minkäänlaista tuottoa.

Yllättävää tässä oli se, että yrityksen taru loppuikin näin nopeasti. Yritys sai 1407 510 euroa sijoittajilta viime marraskuussa, ja osa laturin myynnistä oli varmasti voitollista, joten lähes puolentoista miljoonan euron hukkaaminen vajaassa vuodessa ei voi olla mahdollista. Sijoittajat halusivat todennäköisesti saada edes osan rahoistaan takaisin, ennen kuin yritys tuhlaa ne kaikki.

Minä verran sijoittajat voivat saada takaisin? Osakkeiden kokonaismäärä on 16 555 kpl. Uusia osakkeita merkittiin tuli viime marraskuussa 5213 kpl. Uudet sijoittajat saavat siten suhteessa 5213/16 555 = 0,315.

Jos annissa kerätty summa palautettaisiin kokonaisuudessaan (mikä ei tietenkään voi olla mahdollista), sijoittaja saisi teoriassa 85 euroa 270 euroa maksamastaan osakkeesta. Todennäköisesti suurin osa sijoituksesta on pantu menemään, ja jaettavaa lieneekin joitakin satojatuhansia euroja.

Jos palautettava summa olisi 200 000 euroa, se tekisi yhtä osaketta kohti 12 euroa. Onhan se ”hieman” vähemmän kuin sijoitusmuistiossa luvatut huimat tuotot tulevina vuosina...

Loppukevennyksenä Pasi Kaunisto ja Markku Aro esittävät laulun ”Ei vuottakaan”.


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Asmo Solutionsin taru on lopussa

Yrityksen kassassa pitäisi olla vielä rahaa, joten yksikään velkoja ei ole hakemassa yritystä konkurssiin maksamattoman laskun vuoksi.

1. Miksi yritys lopettaa toimintansa, vaikka sillä on vielä rahaa kassassa?

2. Vaikka Asmo-laturi menikin niin sanotusti vituiksi, Asmo Solutions olisi voinut yrittää jatkaa jonkin toisen tuotteen kanssa. Miksi niin ei tehdä?

3. Onko ehdotus selvitystilasta lähtöisin pienosakkailta, jotka huomasivat, että heitä oli aika reippaasti lorotettu silmään kaikkine sijoitusmuistiossa esitettyine valheineen?

4. Miten pienosakkaat saivat suurosakkaat suostumaan tähän?

5. Yrityksen lopettaminen tarkoittaa mm. pääomanpalautusta, jossa viime marraskuussa kerättyjen sijoittajien rahojen rippeet jaetaan kaikille osakkaille osakkeiden määrän suhteessa.


torstai 5. lokakuuta 2017

Asmo Solutionsin omistajaksi 50 eurolla

Eräs viime marraskuussa osakeantiin osallistunut ja minimimäärän osakkeita merkinnyt ”sijoittaja” on nyt valmis luopumaan omistuksestaan yrityksessä, joka valmisti ”patentoitua”, ”paloturvallista” ja ”energiaa säästävää” Asmo-laturia. Yhden osakkeen hinta on nyt ”vain” 5 euroa, joka on melkoinen pudotus 270 euron merkintähinnasta. Privanetin kaupankäyntimaksu mukaan lukien myyjä tulee kärsimään huiman 2680 euron tappion, eli hän saa vain 20 euroa 2700 euroa maksamistaan osakkeista. (Sijoitusmuistio olisi kannattanut lukea hieman tarkemmin.)

Sanottakoon, että viisikin euroa on todennäköisesti liikaa osakkeesta. On vaikea nähdä, että sijoitukselle tulisi koskaan saamaan mitään katetta. Osinkoa ei tule ja sijoittajien rahat kuluvat vähitellen palkka- ym. menoihin niin kauan kuin kassassa on rahaa. Minkäänlaista myyntiä ei ole ollut elokuisen varastontyhjennyksen jälkeen, joka sekin tuotti tappiota, ja on vaikea kuvitella, että mitään myyntiä tulisi enää.


20 eurolla saisi kaksi pulloa gambinaa, jotka voisivat lievittää tappiosta aiheutuvaa vitutusta... ainakin hetken ajan...

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Sunnuntain kuvan ratkaisu

Alla on sama näkymä vuodelta 2011. Vanhempi kuva oli otettu hieman ennen puutalojen purkamista.