maanantai 15. helmikuuta 2010

Kansalaisten valvonta lisääntyy

Helsinki on sijoittamassa kymmenkunta uutta [automaattista] nopeusvalvontakameraa kantakaupunkiin, kertoo Helsingin Sanomat. Kaupungissa on tällä hetkellä kaksi nopeusvalvontakameraa, joten lisäystä niiden määrään tulisi kerralla 500 prosenttia.

Sitten kun nopeusvalvontakameroiden käytöstä on saatu hyviä kokemuksia ja ne ovat osoittautuneet ”taloudellisesti kannattaviksi”, niiden määrää on edelleenkin helppo lisätä. Sen jälkeen tuskin menee kauankaan, kun ne ovat levinneet muihin suuriin kaupunkeihin.

Kaupunkien keskustoissa on jo nyt ennätysmäärä (tavallisia) tallentavia valvontakameroita, joita myös seurataan reaaliaikaisesti. Keskustoissa on tuskin ainoatakaan katua, aukiota tai muuta aluetta, joka ei olisi kameravalvonnassa.

Muutama vuosi sitten eräs lehti kertoi, että Iso-Britanniassa oli jo tuolloin yli miljoona julkisiin paikkoihin sijoitettua valvontakameraa. Tällä hetkellä niiden määrä lieneekin paljon suurempi. Kehittyneen tekniikan ansiosta niiden kuvanlaatu ja zoomausominaisuudet ovat hyvät, ja niiden ansiosta kaukanakin sijaitsevasta kohteesta saadaan tarkka kuva. Tallennuskapasiteetti on edullista, ja sen vuoksi tallenteita voidaan säilyttää pitkiäkin aikoja. Kehittynyt tietokonepohjainen kuvantunnistus mahdollistaa tallenteiden koneellisen seulonnan, jolloin se voidaan tehdä nopeasti ja edullisesti.

Kansalaisten valvonta on viimeisten kymmenen vuoden aikana lisääntynyt huolestuttavasti, ja samanlainen kehitys näyttää vain edelleenkin jatkuvan. Yritykset valvovat tietoverkkojensa sähköposti- ja internetliikennettä, ja internetpalveluita tarjoavilla operaattoreilla on velvollisuus säilyttää määräaika tietyt tunnistetiedot jokaisesta sivunlatauksesta ja esim. keskusteluryhmään tehdystä kirjoituksesta.

Nykyinen yhteiskunta ei ehkä vielä ole George Orwellin romaanissaan Vuonna 1984 kuvaamanlainen, mutta se on kovaa vauhtia menossa siihen suuntaan. Kehittynyt ja edelleenkin kehittyvä ja halventuva tietotekniikka mahdollistaa sen.

Alla on muutaman vuoden takainen mielipidekirjoitus, joka on nyt vielä ajankohtaisempi.


Onko tietoyhteiskunta valvontayhteiskunta?

Tietoyhteiskunta on muotisana, jota käytetään monissa yhteyksissä, vaikka kukaan ei tunnu tietävän, mitä se tarkoittaa. Voisiko se tarkoittaa yhteiskuntaa, jossa tiedolla ja tiedon hallinnalla on tärkeä rooli ja ne ovat vallankäytön väline? Vai olisiko se tulevaisuuden yhteiskunta, jollaista ei koskaan haluttu?

Internet ja sen käyttö yhdistetään usein tietoyhteiskuntaan. Internetiä käyttävät kuuluisivat siten tietoyhteiskuntaan, ja henkilöt, jotka eivät joko voisi tai haluaisi käyttää internetiä, jäisivät tietoyhteiskunnan ulkopuolelle.

Internetin käytössä piilee kuitenkin monia vaaroja. Paitsi että kaikkea salaamatonta liikennettä voidaan teoriassa monitoroida, kaikesta siirretystä datasta (selailu) jää jälki tietoverkkoihin. Yrityksissä olisi helppoa tarkkailla työntekijöiden internetin käyttöä, ja www-sivujen osoitteiden ja ladattujen sivujen perusteella olisi helppoa todeta, mikä määrä selailusta olisi työhön liittyvää. Vaikka laki ei taida ainakaan vielä sallia tarkkailua, tuskin millään viranomaisella olisi mahdollisuuksia valvoa lain noudattamista, joten kaikki riippuu yksittäisten yritysten johdon moraalista.

Tietoyhteiskunnan tekijöitä on myös sähköposti, joka on internetin tavoin ja siihen kuuluvana avoin media, eli sen tietosuoja on heikko. Laki ulottaa kirjesalaisuuden myös sähköpostiin, ja siten myös yrityksen sähköpostista lähetetyt yksityiset viestit kuuluvat kirjesalaisuuden alaisuuteen. Jotkin yritykset tosin katsovat toimintansa niin tärkeäksi, että ne voivat asettua lain yläpuolelle. Nokia kertoi jo useita vuosia sitten tarkkailevansa kaikkea yrityksen sähköpostiliikennettä, ja tämä tapahtui jo paljon ennen kohua herättänyttä Microcell-tapausta, jossa Nokia katkaisi sähköpostiyhteyden Microcelliin. Yhteyden katkaiseminen kertoo siitä, että sähköpostiliikenteen tarkkailu on ollut Nokiassa jo vuosia arkipäivää.

Päällä olevaa matkapuhelinta mukanaan kuljettava henkilö jättää maantieteellisen kulkureittinsä operaattorin rekisteriin. Soitetut ja vastaanotetut puhelut aloitus- ja lopetusaikoineen kirjautuvat myös tukiasemasolun tarkkuudella rekisteriin. Vaikka puhelu matkapuhelinverkossa on salattu, sitä voidaan viranomaisen niin vaatiessa kuunnella ja tallentaa, ja sama pätee myös tekstiviesteihin. Kaiken tämän on digitaalitekniikka tehnyt tavattoman helpoksi.

Tavat ja sovellukset, joilla digitaalitekniikkaa nykyisin hyödynnetään, ovat vasta jäävuoren huippu. Järjestelmien edelleen kehittyessä niille voidaan keksiä uusia sovellusaiheita, joista monia tullaan käyttämään kansalaisten entistä tiiviimpään tarkkailuun ja valvontaan. Henkilöautoihin on suunniteltu paikannuslaitteita, joilla jokaisen auton liikkumista voitaisiin seurata jopa muutaman metrin tarkkuudella, mikä mahdollistaisi helpon tavan tietullien keräämiseen tai verottamiseen jokaisen ajetun kilometrin perusteella. Lasku laitteiden kehittämisestä, ostamisesta ja niiden avulla kerätyistä veroista ja muista maksuista lankeaa kuitenkin lopulta tietoyhteiskunnan kansalaiselle.

Tieto- eli digitaaliyhteiskunta voitaisiin määritellä yhteiskunnaksi, jossa tietotekniikka ja sen tehokas mutta moraalisesti kyseenalainen hyödyntäminen mahdollistaa kansalaisten tarkkailun, valvonnan ja toimien seuraamisen joko viranomaisten tai laittomasti taloudelliseen tai muuhun hyötyyn pyrkivän osapuolen taholta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti