lauantai 30. lokakuuta 2010

Oulu-lehden Viikon kuva

Sunnuntain (31.10.2010) Oulu-lehden Viikon kuva esittää oululaista katunäkymää noin sadan vuoden takaa. Vanhan värjätyn valokuvan (tai piirroksen) kuvateksti kertoo (valheellisesti): ”Oulun Isokatua 1920-luvulta. Puistolan talo erottui katukuvassa hyvin. Talon valmistumisvuosi on 1910.”

Kuvassa näkyvä katu ei tosiasiassa olekaan Isokatu vaan Kirkkokatu. Kadun vasemmalla puolella oleva rakennus ei tietenkään ole Puistolan talo vaan vanha Kauppahotelli (ns. Kerttulan talo), jota alettiin laajentaa ylös- ja sivullepäin 1939. Myöhemmin Liskon suvun hallussa ollut Kauppahotelli purettiin 90-luvulla ja tilalle rakennettiin nykyinen rakennus.

Miten kukaan voi väittää, että Tuomiokirkko ja Puistolan talo sijaitsisivat eri puolilla Isokatua? Jos Isokatua katsotaan Myllytullin suunnasta lounaaseen päin, silloin kirkko on Isokadun oikealla puolella (niin kuin kuvassakin), mutta Puistolan talo ei voi olla kadun vasemmalla puolella, vaan se on oikealla puolella kirkon takana Heinäpään suunnassa ja vastapäätä kadun vasemmalla puolella sijaitsevaa Otto Karhin puistoa. Kirkko ja Puistolan talo eivät voi siten koskaan näkyä samassa, katutasossa otetussa valokuvassa.

Oulu-lehden toimittajalle tiedoksi: Puistola ja kirkko sijaitsevat Isokadun samalla puolella.

Mistähän maalta kuvan tekstittänyt ja Oulun kaupunkihistorian ”asiantuntijana” mielellään esiintyvä Oulu-lehden toimittaja mahtaa oikein olla kotoisin..?

Näin selvä kömmähdys kuvaa hyvin Oulu-lehden journalistista tasoa.

Yllä oleva vanha kuva esittää saman (mutta tosin hieman lähempää kuvatun) katunäkymän Kirkkokadulta koilliseen päin.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Elektrobitin surkea tilanne

It-alalle sopimussuunnittelua tekevä Elektrobit ilmoitti eilen käynnistävänsä yt-neuvottelut, joiden tarkoitus on laittaa Suomessa noin 150 henkilöä km-tehtaalle. Yhtiöllä on maailmanlaajuisesti lähes 1600 työntekijää, mutta ”sattuneesta syystä” vähennykset tehdään vain Suomessa. Koska neuvottelut koskevat 500 henkilöä eli lähes koko Suomen henkilöstöä, suurin vähennys tulee tapahtumaan Oulussa, jossa on noin 350 työntekijää. Jos leikkaus tehdään tasapuolisesti, Ouluun tulee noin (350/500*150) 105 uutta ministeri Sinnemäen asiakasta.

Elektrobit on jo vuosien ajan tehnyt jatkuvasti tappiota, ja ehkäpä se saa pian paikan Guinnesin ennätysten kirjassa yrityksenä, joka voi vastoin kaikkia luonnonlakeja toimia, vaikka liiketoiminta ei ole kannattavaa.

Tällä kertaa neuvotteluiden syynä on yhdysvaltalainen TerreStar Networks -niminen yritys, joka oli onnistunut houkuttelemaan Eletrobitin suunnittelemaan tälle satelliittiverkossa toimivan puhelimen ja jättänyt luultavasti suurimman osan laskuistaan maksamatta. Mistä näitä typeriä ja nenästä vedettäviä suomalaisyrityksiä, joita suuren maailman yritykset vievät kuin pässiä narusta, oikein aina riittää..?

TerreStar Networks on nyt hakeutunut yrityssaneeraukseen, jonka ainoa tarkoitus on päästä eroon ikävimmistä veloista ja velkojista, jotta se voisi tervehdyttää taloutensa ja ehkäpä jatkaa yritystoimintaansa. Koska yritys on yhdysvaltalainen, on täysin selvää, että suomalaisen Elektrobitin saamiset ovat alimmalla prioriteeetilla, eli Elektrobitille voidaan maksaa osa velasta takaisin vain siinä tapauksessa, jos maksettavaa jää enää jäljelle, kun tärkeämmät yhdysvaltalaisyritykset ovat saaneet omansa. Myönteisessäkin tapauksessa Elektrobit tulee saamaan vain osan saatavastaan, ja siihen saattaa kulua jopa useita vuosia.

Kyse ei ole mistään yhdestä 18,6 miljoonan euron laskusta, vaan summa on kertynyt jo pidemmältä ajalta. Vaikka Elektrobitin johdon on täytynyt huomata, että TerreStar Networks ei maksa laskujaan ajallaan, se on kuitenkin jatkanut työtään TerreStarille ja antanut velan vain kasvaa – ja lopputulos on nyt tässä nähtävissä.

Elektrobitin saatavien määrä on suuri summa Eletrobitin kokoiselle yritykselle. Se joutuu tekemään tälle vuodelle 8,3 miljoonan euron ylimääräisen varauksen TerreStar Networksin saatavan vuoksi, eli tuota summaa se ei odota tulevan yhtiön kassaan tämän vuoden aikana – jos sitten koskaan...

Ilman tehtyä varausta Elektrobitin heinä-syyskuun tappio oli ”vain” 3,2 miljoonaa mutta varauksen kanssa 11,5 miljoonaa euroa.

Elektrobit sai viime vuonna 3,1 miljoonaa euroa Tekes-rahaa eli veronmaksajilta kerättyä rahaa. On luultavaa, että Elektrobit saa myös tänä vuonna avustusta useita miljoonia euroja, joilla vain lykätään väistämätöntä eli ”Bitin” konkurssia.

Näyttää siltä, että Elektrobitillä ei ole tulevaisuutta, ja lieneekin siten vain ajan kysymys, milloin se itse hakeutuu yrityssaneeraukseen tai jokin sen velkojista hakee sen konkurssiin. Oulun paljon puhuttu it-ihme alkaakin pian olla kuin himmenevä tähti ennen lopullista räjähdystä. Onhan kaupungissa toki edelleenkin kymmeniä bugista ohjelmistokoodia vääntävää verstasta, mutta softa-ala on oma kapea alansa it-sektorilla, ja sitä tulee odottamaan sama kohtalo kuin hw-alaa, jonka pioneerejä Elektrobit oli Oulussa.

Elektrobitin kurssikehitys kertoo selvästi, missä ja minne mennään. Kurssi lähestyy asymptoottisesti abskissaa (x-akselia), jolla ordinaatan (y-akselin) arvo on nolla.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Valkee Oy:n korvavalolaite

Sunnuntain Kaleva kertoi (jälleen) oululaiskeksinnöstä, jolla (artikkelin mukaan) led-valoa ohjataan korvakäytävien kautta aivoihin musiikkikuulokkeiden kaltaisten nappien avulla.

Kaleva kertoi viime tammikuussa samasta ”keksinnöstä”, jota kommentoitiin:

http://oulun1.blogspot.com/2010/01/valohoitoa-korvassa.html

Seuraavan päivän (13.1.2010) Kalevassa lääkärit ja fysiologit epäilivät valohoidon hyödyllisyyttä tai tehoa. Osa piti plasebo-vaikutusta todennäköisenä, eli hoito tehoaa, koska potilas uskoo suggestiivisesti siihen.

Tämänpäiväisen Kalevan atrikkelissa ei ollut juurikaan mitään uutta, vaan se tarjosi jälleen Valkee Oy:n toimitusjohtajalle tilaisuuden mainostaa tuotettaan, josta ei todistettavasti ole mitään hyötyä.

Korvavalohoitoja tehnyt professori toteaa, että potilaille ei ole ainakaan toistaiseksi ilmaantunut vaarallisia haittavaikutuksia. Professorin toteamuksessa kannattaa kiinnittää huomiota sanaan ”vaarallisia”. Jos virkkeen tulkitsee toisella tavalla, se voidaan ymmärtää niin, että (joitakin) haittavaikutuksia on ilmaantunut, mutta ne eivät ole vaarallisia. Haittavaikutuksia siis ilmenee, mutta ne eivät ole vaarallisia. Miksi tätä ei ole kerrottu suoraan? Ja mitä nämä haittavaikutukset ovat? Onko professorilla jokin taloudellinen kytkös Valkee Oy:hyn ja laitteen myyntiin, koska haittavaikutuksista vaietaan?

”Kirkasvalokuulokkeiden on havaittu helpottavan kaamosmasennuksen oireita merkittävästi 1–4 viikon päivittäisen käytön jälkeen”, toteaa toimitusjohtaja ilmaisessa mainoksessaan. Tämä on tietenkin ymmärrettävää, koska yrityksen tulevaisuus saattaa riippua korvavalolaitteeen myynnin menestyksestä. Hän ei kuitenkaan kerro, kuinka monessa tapauksessa laitteen käytöstä ei ollut ”merkittävää”, vähäistä tai mitään hyötyä. Hän ei myöskään kerro mitään haittavaikutuksista, joita professorin toteamuksesta voidaan kuitenkin päätellä olevan.

Koska Valkee Oy:n toimitusjohtaja kertoo nyt lokakuun lopussa (myönteisistä) tutkimustuloksista, olisi mielenkiintoista tietää, milloin tutkimus on tehty. Tammikuun artikkelin ja tämän hetken väliin sijoittuu melko tarkalleen vuoden valoisa aika, joten tuntuu hieman ihmeellisestä, jos tutkimus on tehty kevään ja kesän aikana, jolloin kenelläkään pitäisi olla (ainakaan todellisia) ”kaamosmasennuksen” oireita.

Valkee Oy kertoo kahdeksan minuutin päivittäisen ”annoksen” riittävän. Pidemmästä ajasta ei sitten liene mitään hyötyä vaan pikemminkin ehkä vain haittaa. Laite varmastikin rajoittaa pidemmän kertakäytön, mutta mikään ei estä ”potilasta” käynnistämästä laitetta heti uudelleen, kun edelliset kahdeksan minuuttia ovat kuluneet, ja toistavan tätä niin kauan kuin akussa riittää virtaa.

Valkee Oy:n web-sivulla on Usein kysyttyä -osio, jossa on todellisia ”helmiä”:

1. Mihin kirkasvalokuulokkeiden käytössä tarvitaan tietokonetta?

Laitteen akku ladataan tietokoneen USB-portin kautta käyttäen pakkauksen mukana tulevaa USB-kaapelia. Pakkaukseen kuuluu myös PC-ohjelma, jolla voidaan säätää hoitoannoksen tehoa ja pituutta.


PC-liitännän ainoa tarkoitus näyttää olevan laitteen akun lataaminen. Tehoa eli valaistusvoimakkuutta on tuskin tarpeen muuttaa. Ilman ohjelmointia kestoaika on 8 minuuttia, ja ”ohjelmoituna” 6–12 minuuttia.

2. Onko kirkasvalokuulokkeiden käyttö turvallista? Mitä sivuvaikutuksia laitteen käytöllä voi olla?

Laitteen mukaisen hoidon turvallisuus on todettu kerran vuorokaudessa toteutetulla hoidolla. Suositeltava käyttöaika on 6-12 minuuttia kerran vuorokaudessa. Laitteen teho ja vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Sivuvaikutuksista yleisimpiä ovat kuumotuksen tunne korvakäytävässä, ohimenevä pääkipu, unettomuus, rauhattomuus iltaisin, yöunen huonontunut laatu tai aamuöinen unettomuus.


Siinäpä on haittavaikutuksia kerrassaan. Ne tuskin ovat ”saavutetun hyödyn” eli kuvitellun kaamosmasennuksen vähenemisen arvoisia.

Pääkipu, unettomuus, rauhattomuus iltaisin, yöunen huonontunut laatu ja aamuöinen unettomuus ovat vaivoja, joista sadattuhannet suomalaiset kärsivät ja joiden hoitaminen vaatii useita lääkärissäkäyntejä ja lääkekuureja, mutta ne eivät kuitenkaan hoidosta ja lääkkeistä huolimatta välttämättä koskaan parane. Voisikin sanoa, että onnellinen on se henkilö, jolla ei ole em. vaivoja. Kannattaako noita vaivoja sitten hankkia itselleen ainoastaan sen vuoksi, että saisi helpotusta oletettuun kaamosmasennukseen ja Valkee Oy:n ”keksijänerot” rahaa pankkitileilleen?

Jossakin epäiltiin Valkee Oy:n korvavalolaitteen (tai ”kirkasvalokuulokkeiden”) saattavan aiheuttaa tai pahentaa migreenioireita. Pahasti masentunut voi ahdingossaan moninkertaistaa valohoidon kestoajan ja siten mahdollisesti altistaa itsensä migreenin syntymiselle ja muille haittavaikutuksille. Kuka kantaa vastuun laitteen väärinkäytön aiheuttamista mahdollisista vahingoista?

Valkee Oy kertoo web-sivuillaan seuraavasti: ”Valkee kirkasvalokuulokkeita voi käyttää missä vain. Laitteen pienen koon ansioista sitä voi käyttää esimerkiksi aamutoimien aikana, työmatkalla tai vaikkapa illalla kotona puuhastellessa.” Yritys kehottaa siis käyttämään laitetta työmatkalla eli autoa ajettaessa. Kuten on tunnettua, migreenin aikana silmissä saattaa esiintyä voimakkaita näköhäiriöitä, jolloin selvä näkeminen voi olla mahdotonta. Jos nämä oireet alkavat käytettäessä Valkee Oy:n kirkasvalokuulokkeita autoa ajettaessa ja laitteen päälläolo itsessään vielä pahentaa niitä, autoa kuljettava henkilö saattaa tulla täysin kyvyttömäksi hallita autoaan, josta seuraa sitten tieltäsuistuminen tai muu liikenneonnettomuus.

Jos laite voi aiheuttaa migreenioireita ja jopa pahentaa niitä, korvavalon käytön neuvominen työmatkalla autoa ajettaessa tuntuu melko vastuuttomalta. Valkee Oy:n ainoa motiivi näyttääkin vain olevan myydä laite mahdollisimman monelle henkilölle, joka joko ”kärsii” oikeasti tai vain kuvittelee kärsivänsä kaamosmasennusoireista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Valkee Oy näyttää käyttävän kaikki mahdolliset keinot hyväkseen, ja media on myös tullut siinä apuun.

Ehkäpä Kalevan toimituskin suhtautuu epäillen korvavalohoitoon, ja ei ole sen vuoksi sijoittanut sunnuntain artikkelia lainkaan maksuttomaan verkkolehteensä, joka on kaikkien tavoitettavissa.

Yritys myy laitettaan 185 euron hintaan. Sen verkkosivulla kerrotaan: ”Laitteen käyttö vaatii tietokoneen. - - - Laitteen hoitotehoa (valon vaikutusaikaa ja voimakkuutta ) voidaan säätää vain PC-ohjelmistolla, joka ladataan pakkauksen mukana
tulevalla CD-levyllä.”
Laitteessa on siis ainoastaan ON-OFF-painike, ja kaikki muu säätö joudutaan tekemään kytkemällä laite tietokoneeseen. Tämä rajaa käyttäjäkuntaa, mutta se on varmastikin vain hyvä asia.

Jos valohoitolaitteen ostaneella henkilöllä ei ole tietokonetta, jonka usb-portin kautta laitteen akku on tarkoitus ladata, hän joutuu ostamaan Valkee Oy:n latauslaitteen, joka muistuttaa vanhanaikaista (Salcompin) matkapuhelinlaturia ja maksaa peräti 25 euroa. Valkee Oy:n mukaan laturi on tarkoitettu ”lääkinnällisten laitteiden lataamiseen verkkovirrasta”. Laturi muodostaa ilmeisesti verkkovirrasta erityistä ”lääketieteellistä sähköä”, joka varastoidaan korvavalolaitteen akkuun. Laitetta ei tietenkään saa ladata millään muulla 5 VDC -laturilla – sehän voisi vaikka olla vaarallista terveydelle..! Näin koko roskalle tulee hintaa 210 euroa.

Valkee Oy:n tuote kuuluu selvästikin humpuukituotteisiin, joita myydään ja mainostetaan tavallisesti postitse jaettavissa mainoslehdissä (mm. Kuponkiuutiset). Ehkäpä korvavalolaite päätyy piankin sinne arvoiseensa seuraan..?

Tokmanni (eli köyhän miehen Stockmann) myy yllä olevan kuvan mukaista led-valosarjaa, joka muistuttaa hämmästyttävästi Valkee Oy:n laitetta. Tokmannin laitteessa on tosin peräti kymmenen lediä, joten sitä voisi mainostaa ”perhemallina” mainoslauseella ”Nyt koko perhe kerralla eroon masennuksesta”. Vaihtoehtoisesti yksi käyttäjä voisi kaksin- tai jopa kolminkertaistaa laitteen tehon työntämällä kaksi lediä sieraimiinsa ja riiputtamalla loppuja ledejä silmiensä edessä. Parasta Tokmannin korvavalolaitteessa on sen edullinen (tarjous)hinta: 3,99 euroa. Normaalihintakin on vain 4,99 euroa, joka on vain murto-osa Valkee Oy:n laitteen kiskurihinnasta.

Tokmannin markkinointi on hieman vaatimaton ehdottaessaan laitteen sopivan vain pöytäkoristeeksi ja asetelmiin. Tokmanni voisi hyvin lisätä sanat ”masennuksen hoitoon”.

Koska laite toimii paristoilla, mitään tietokoneita tai kalliita lääketieteellisiä latureita ei tarvita.

Valkee Oy:n ”tarina” jatkuu uudessa kirjoituksessa:

http://oulun1.blogspot.com/2010/11/valkee-oyn-laitetta-ei-ole-patentoitu.html

Ja vielä uudemmassa:

http://oulun1.blogspot.com/2010/12/karsitteko-kaamosmasennuksesta.html

torstai 21. lokakuuta 2010

Nokian saneeraaja

Nokian toimitusjohtaja Stephen Elop kertoi yhtiön osavuosikatsauksen julkistamisen yhteydessä: ”Toisaalta yhtiömme on keskellä merkittävää toimialamuutosta, ja viimeaikaiset tulokset osoittavat, että meidän on määriteltävä uudelleen roolimme ja oma lähestymistapamme tässä teollisuudessa. - - - Tulemme tekemään sekä strategisia että operatiivisia parannuksia, jotka ovat välttämättömiä voidaksemme edelleen ilahduttaa kuluttajia sekä tuottaa erinomaisia taloudellisia tuloksia osakkeenomistajillemme.”

Kuluttajia ilahduttavat tietenkin edulliset puhelimet ja osakkeenomistajia hyvää tulosta tekevä ja hyviä osinkoja maksava yhtiö. Mutta miten nuo toiveet voidaan sitten täyttää?

Elop antaa ymmärtää, että yhtiön nykyinen strategia ei toimi oikealla tavalla, vaan sitä pitää muuttaa eli parantaa. Ainoa keino tuottaa edullisempia puhelimia, jotka pärjäisivät (hinta)kilpailussa paremmin, ja maksaa suurempaa osinkoa on yhtiön kiinteiden kulujen pienentäminen, mihin päästäänkin vain henkilöleikkauksilla eli yt-neuvotteluiden kautta toteutettavilla irtisanomisilla.

Elop lupaakin laittaa Suomessa 850 nokialaista kilometritehtaalle ja ilmeisesti niin nopeasti kuin mahdollista. Suomen ulkopuolella 950 henkilöä saa lähteä.

Stephen Elop on jossakin mediassa mainittu tehokkaaksi saneeraajaksi, ja näyttäisikin siltä, että Elop on palkattu Nokiaan tekemään yhtiö houkuttelevaksi ostaa.

Daddy Longleg -lattiavalaisin

Huonekaluliike Vepsäläisen valikoimiin kuuluu Daddy Longleg -lattiavalaisin, joka näyttää melko tavanomaiselta. Valaisimen varjostimen alareunan halkaisija on 47 cm ja korkeus on 162 cm. Siinä on luultavasti vain yksi E27-lampunkanta, johon valaisimen ostaja voi kiertää haluamansa valonlähteen eli joko hehku-, pienoisloiste- tai led-lampun.

Valaisimen runko (jalka) on melko pelkistetty, ja se muodostuu kolmesta suoraksi vedetystä teräslangasta, jotka tekevät alaosassa terävän mutkan muodostaen kolmijalan, jonka varassa valaisin seisoo lattialla. Sähköjohto lampunkantaan kulkee rungon keskellä, ja sen alaosaan on lisätty koristeellinen paino, jotta johto pysyisi pystysuorassa linjassa.

Valaisimen painopiste on melko korkealla, ja koska valaisin seisoo kolmen jalan varassa, se on erittäin hutera, eli se kaatuu helposti. Jos sitä kallistaa lattiaan koskevasta jalasta vastakkaiseen suuntaan vähemmän kuin varjostimen halkaisijan verran, se kaatuu varmasti.

Daddy Longleg -lattiavalaisimen on suunnitellut Henrik Pedersen. Jonkin verran alaa tuntevana voin vakuuttaa, että valaisimessa ei ole juurikaan ollut mitään ”suunniteltavaa”. Varjostin näyttää myöskin tavalliselta, vaikkakin sen kartiokkuus on melko vähäinen.

Jos valaisimen näkisi myynnissä esim. Kodin Anttilassa muutaman kymmenen euron hintaan, joku saattaisi sen ostaakin. Daddy Longleg -lattiavalaisin maksaa Vepsäläisen liikkeessä kuitenkin 1366 euroa, joka on järkyttävä hinta Henrik Pedersenin luomuksesta.

1366 euroa tuollaisesta rotiskosta? Kukahan maksaisi siitä tuon summan?

Jos joku haluaisi ostaa Daddy Longlegin, mutta rahaa ei olisi riittävästi, kerrottakoon lohdutuksena, että vastaava 86 cm korkea pöytävälaisin maksaa ”vain” 871 euroa!

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Nokia tukee yliopistoja

Nokia kertoi eilen lahjoittavansa 12 miljoonaa euroa suomalaisille yliopistoille. Lahjoitussummasta osoitetaan 1,8 miljoonaa Oulun yliopistolle, jossa rahalle lieneekin hyvää käyttöä.

Oulun yliopiston eri tiedekuntien laboratorioissa on suuri määrä henkilöstöä, jotka eivät ole tutkijoita tai opettajia, vaan heidän virkanimikkeensä on projektisihteeri tms. Yhteistä heille on silmiinpistävä työtehtävien vähyys. Koska yliopistot ovat jo vuosikausia eläneet yli varojensa, vaikka ne voivatkin itse vaikuttaa tulojensa määrään suoritettujen (lue: hyväksyttyjen) tutkintojen määrän avulla, henkilöstömenot ovat kasvaneet liian suuriksi. Ehkäpä Nokian tuki tuo siten hetkellisen avun yliopistojen (itseaiheutettuun) ahdinkoon.

Lahjoituksen alkuunpanija lieneekin yhtiön uusi toimitusjohtaja Stephen Elop. ”Suomalainen osaamispääoma on ollut myös Nokialle merkittävä kilpailutekijä ja haluamme tukea sen kasvattamista ja uudistamista”, perustelee Elop lahjoitusta.

Mutta mikähän mahtaa olla Nokia todellinen motiivi? Rahavirran kulkusuunta on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut päinvastainen eli Suomen valtio on tukenut Nokiaa, joka on muutamaa vuotta lukuunottamatta tehnyt hyvää tai jopa erinomaista tulosta ja kerryttänyt sillä useiden miljardien kassapääoman. Teknologian kehittämiskeskus Tekes on tunkenut veronmaksajilta kerättyä rahaa Nokiaan keskimäärin yli kymmenen miljoonaa euroa vuodessa.

http://oulun1.blogspot.com/2010/01/tekes-jakoi-jalleen-rahaa.html

Nokian lahjoittama 12 miljoonaa on mielenkiintoinen summa! Nokian matkapuhelimet sai viime vuonna Tekes-rahaa (joka on siis lahjarahaa, jota ei tarvitse maksaa takaisin) 9,6 miljoonaa ja Nokia Siemens Networks sai 4,0 miljoonaa euroa. Kun muistetaan, että Nokia omistaa suomalais-saksalaisesta yhteisyrityksestä hieman yli puolet, NSN:n Nokian saama osuus on siten hieman yli 2 miljoonaa euroa – ehkäpä 2,4 miljoonaa saattaisi olla varovainen arvio..?

Summaamalla matkapuhelimet-yksikön 9,6 miljoonaa ja NSN:n Suomen-osan 2,4 miljoonaa yhteen saadaan tasan 12,0 miljoonaa euroa, joka on sekin mielenkiintoinen summa.

Onko Stephen Elop kokenut piston tunnossaan saatuaan tietää Nokian saamasta Tekes-tuesta, jolla ei ole mitään perusteita (kuten aikaisemmassa blogikirjoituksessa on osoitettu)? Ehkäpä hän on kokenut niin ja haluaa sen tähden palauttaa Nokian viime vuonna saaman valtion tuen takaisin valtion rahoituksella toimiville yliopistoille. Käyhän se niinkin, mutta kyse on vain yhden vuoden palautuksesta, ja lieneekin niin, että Nokian tuki yliopistoille tulee jäämään vain tähän yhteen ainoaan kertaan.

Jos Nokia ottaisikin tavakseen tukea suomalaisia yliopistoja vuosittain noin kymmenen miljoonan euron summalla mutta kuitenkin edelleen hakisi ja myös saisi Tekes-tukea, tilanne muodostuisi absurdiksi: raha kävisi vain kiertämässä Nokiassa ja palautuisi sitten takaisin valtiolle ja yliopistoille. Ja Nokia (ja Stephen Elop) saisivat mainetta ja kunniaa, kun Nokia tukisi yliopistoja (suomalaisten veronmaksajien rahoilla). Tämä voisi tuskin onnistua missään muussa maassa kuin Suomessa.

Toistuvien yt-neuvotteluiden, irtisanomisten ja surkeiden puhelimien vuoksi Nokian maine Suomessa on selvästikin rapautunut. Ehkäpä Nokia sittenkin vain yrittää vanhanaikaista eli ostaa menettämänsä maineen takaisin rahalla.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Sähköauto vs. dieselauto

Asiakaspolar-lehdessä (3/2010) oli lyhyt artikkeli Fiat Fiorono Micro-Vett -sähköautosta. Siinä sähköautoa lähinnä verrattiin samanlaiseen Fiorino-dieselautoon.

Kuten yllä olevasta kuvasta havaitaan, sähköauton hankintahinta on lähes kolme kertaa dieselautoa suurempi. Toisin sanoen sähköauto on 35 911 euroa kalliimpi.

Kuvan vertailussa autoilla ajetaan 160 kilometriä vuoden jokaisena päivänä eli 58400 kilometriä vuodessa. Tuollainen ajomäärä ei oikein sovi edes normaaliin yrityskäyttöön viikonloppuajojen vuoksi vaan paremminkin taksikäyttöön, vaikkakin Fiorino on liian pieni taksiksi. Jos ajomäärä ajettaisiinkin viitenä päivänä viikossa, se tekisi 224 kilometriä päivässä, mikä olisi kuitenkin normaali ajomäärä yrityskäytössä.

Kuvan tiedoilla vuosikuluiksi voidaan laskea 4818 euroa sähköautolle ja 4394 dieselautolle. Vaikka sähköauton polttoainekustannukset ovat vain noin viidenneksen dieselauton vastaavista, sillä ajaminen tulee 424 euroa kalliimmaksi vuodessa. (Sähkön hintana on käytetty 10 snt/kWh.)

Sähköauton suurin kustannuserä tulee akkujen kulumisesta. Artikkelissa akkujen kestoiäksi on mainittu 1500–2000 latauskerta. Täysillä akuilla autolla ajaa 160 kilometriä, joten jos akut ladataan joka päivä (tai yö), 20 000 euron hintaisen akuston vuosikulu on 3650 euroa, jota lukua on vertailussa hieman optimistisesti käytettykin.

Jos akusto kestääkin vain 1500 latauskertaa, vuosikuluiksi tulee 4866 euroa.

On luultavaa, että muiden akkujen tapaan myös Fiorinon akkujen kapasiteetti alkaa pienetä ennen kuin niiden käyttöikä tulee täyteen, eli täydellä akustolla voidaankin ehkä ajaa enää vain 100 kilometriä, minkä vuoksi akustoa voidaan joutua latamaan joinakin päivinä kaksi kertaa, mikä kasvattaa edelleenkin sähköauton akuston kulumisesta syntyviä vuosikustannuksia.

Koska sähköauto on koriltaan ja alustaltaan aivan samanlainen kuin dieselrinnakkaismalli, se kuluu ja vanhenee samalla tavalla. Jos autoilla ajettaisiin kymmenen vuotta, kokonaisajomääräksi tulisi 584 000 kilometriä, joka on erittäin suuri määrä mille tahansa autolle. Viimeistään tuon ajomäärän jälkeen molemmat autot olisi ajettu loppuun.

Jos hankinta jaetaan käyttövuosille ilman korkokuluja, sähköautolle saadaan 5 490 euroa ja dieselautolle 1890 euroa vuodessa. Kokonaiskulut vuodessa ovat siten:

Sähköauto: 9 140 euroa (10 356 euroa/1500 latauskertaa)
Dieselauto: 6 284 euroa

Jos vuotuinen ajomäärä olisi pienempi ja lähempänä tavallista keskimääräistä ajomäärää, sähkäauton epäedullinen asema korjaantuisi hieman. Mutta niin kauan kuin sähköauton hankintahinta on mieletön ja siinä on kallis ja kuluva akusto, sähköauton hankinnassa ei näytä olevan mitään järkeä.

Jos sähköauton hankintahinnasta vähennetään akuston hinta (20 000 euroa), jäljelle jää vielä 34 900 euroa. Mikä selittää hintaeron dieselautoon (18900 euroa)? Voisiko sähkömoottori ohjauslaitteineen olla niin paljon dieselmoottoria kalliimpi..? Vai onko hinnassa ”ylimääräistä” pienen valmistusmäärän vuoksi?

Suomen sääolosuhteet tuovat monia haasteita sähköautolle. Sisätilaa täytyy lämmittää jollakin tavalla. Jos siihen ei tuhlata kallista akkuenergiaa – lämmitykseen käytetty akkuenergia lyhentää ajomatkaa – autoon tarvitaan erillinen polttoainelämmitin. Alhainen lämpötila pienentää (kaikkien) akkujen kapasiteettia, joten akustoa täytyy lämmittää ennen ajoon lähtemistä ja sen lämpimänä pysymisestä täytyy huolehtia ajon aikana.

Tuskinpa valtiokaan katselisi hyvällä, jos sähköautojen lukumäärä kasvaisi ja polttoaineverokertymä pienenisi. Olisi luultavaa, että tuolloin myös sähköauton käyttöä alettaisiin verottaa esimerkiksi kilometriperusteisesti. Se on selvää, että valtio ei tule luopumaan veroistaan, vaan tuleva suuntaus on jatkuvasti kasvava kokonaisverotus.

Näyttää siltä, että sähköautosta ei ole perinteisen auton haastajaksi pitkään aikaan. Asiaan voidaan palata sen jälkeen, kun öljy alkaa loppua ja viimeisistä jäljellä olevista öljyvarannoista käydään veristä sotaa.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Leveä kuljetus

Kuusamontiellä oli eilen puolen päivän aikaan menossa erikoiskuljetus, jolla Kemijärven entisen sellutehtaan lipeäsäiliöitä vietiin Oulun satamaan kuljetettavaksi Intiaan, missä niin ne kuin ilmeisesti muutkin prosessin laitteet tulevat saamaan uuden elämän.

Eräs saattueautoista mittasi kuljetuksen korkeussuunnassa tarvitseman tilan plus varmuusvälin tien ylittäviin ilmajohtoihin. Auton katossa oleva seiväs olisi ilmeisestikin kertonut, jos etäisyys johtoihin olisi jäänyt liian pieneksi, minkä vuoksi johdoista olisi pitänyt katkaista sähkö, ennen kuin kuljetus olisi voinut alittaa ne.


Ensimmäinen säiliö on vielä kohtuullisen kokoinen.


Jälkimmäisellä säiliöllä on jo kokoa ja näköä.

Uskontomaksu

Luterilaisen kirkon kuluneen viikon kannanottojen vuoksi ennätysmäärä seurakuntalaisia on eronnut kirkosta. Jopa kirkon ykkösmies eli piispa on kiinnittänyt asiaan huomiota. Arkkipiispa ei ollut niinkään huolestunut kirkosta eronneiden henkisen perinnön ja taivaspaikan menettämisestä vaan enemmänkin kirkkollisveronmäärän vähenemisestä. Kirkko jopa arvioi rahassa, kuinka suuren loven kuluneen viikon ”ylimääräiset” eronneet tulevat tekemään kirkollisverokertymään ensi vuonna.

Niinpä, niin. Raha se on substanssi, jonka avulla kirkkokin toimii ja jota vailla uskonnollisen propagandan levittäminen kansalle vaikeutuisi. Kirkkollisverosta maksetaan niin piispojen, rovastien, kirkkoherrojen, pappien, apupappien kuin muunkin henkilöstön palkka- ja muut menot.

Yksittäiset seurakunnat voisivat toki nostaa kirkollisveroprosenttia, mutta se saattaisi omalta osaltaan lisätä eroamisten määrää. Kirkko on tähän asti toiminut kuin valtio: se on määrännyt tulonsa (=kirkollisvero) menojensa mukaan. Kirkko ja sen muodostavat seurakunnat eivät ole kuulleetkaan kulukuureista, joihin niin moni yritys, kunta ja jopa valtiokin on joutunut turvautumaan, kun tulojen ja menojen suhde on ollut muuttumassa epäsuhtaiseksi. Kirkon ei siten auta muuta kuin sopeuttaa menonsa laskevien tulojensa mukaan.

Valtio voisi tietenkin tulla apuun ja määrätä eräänlaisen uskontomaksun, jonka mallina voisi toimia kaavailtu Yleisradion mediamaksu. Uskontomaksu olisi tietenkin epätasa-arvoinen, eli se olisi ruokakuntakohtainen ja uskonnonvapauslakia rikkoen se perittäisiin ulosoton uhalla kaikilta talouksilta katsomatta siihen, mitä uskontoa talouteen kuuluvat henkilöt tunnustavat.

Pakkomaksun avulla muita uskontoja tunnustavat ja uskonnottomat saataisiin näin kirkon holhouksen piiriin. Tällä tavalla kirkkoon kuuluvien määrä saataisiin täydeksi sadaksi prosentiksi.

Koska kyse olisi niinkin tärkeästä asiasta kuin kirkon toiminnan tukemisesta, uskontomaksun suuruuden tulisi olla vähintäänkin 500 euroa vuodessa. Kirkkohallitukselle annettaisiin oikeus päättää vuosittain seuraavan vuoden uskontomaksun suuruudesta. Maksun suuruuden määrääminen olisi siten täysin kirkkohallituksen harkinnassa.

Mitä hyötyä uskontomaksusta sitten olisi? Kirkko voisi edelleenkin jatkaa elämäänsä kuin sika vatukossa, eikä sen tarvitsisi välittää tuon taivaallista seurakuntalaisten mielipiteistä kirkon toiminnasta, ja yhteiskunnallinen epätasa-arvoistaminen voisi edelleenkin jatkua, eli köyhiä kuritettaisiin entistäkin enemmän.

Koska anglismin suosio vain kasvaa Suomessa, kirkkokin voisi hyödyntää sitä ja luoda sloganin:

Uskontomaksu makes sense

torstai 14. lokakuuta 2010

Katsastuksen hinta

Autokatsastuksen hinta koostuu varsinaisesta määräaikaiskatsastuksesta (joka oli vanhoina hyvinä aikoina ainoa tehtävä toimenpide), pakokaasumittauksesta ja OBD-mittauksesta. Vaikka nämä kaikki toimenpiteet täytyy tehdä kaikille alle 3500 kg painaville bensiinikäyttöisille ajoneuvoille, joista suurin osa on tavallisia henkilöautoja, jokainen katsastusasema esittää kunkin toimenpiteen hinnan erikseen.

Jos auto hylätään katsastuksessa, maksettavaa tulee vielä jälkitarkastuksesta.

Alla on esitetty Pohjois-Pohjanmaan edullisimman katsastusaseman, Savarin Katsastus Oy:n hinnasto:

Määräaikaiskatsastus: Enintään 3 500 kg:n ajoneuvo 44,00 euroa
Pakokaasumittaus: Bensiinikäyttöinen ajoneuvo 7,00 euroa
Pakokaasumittaus: OBD-mittaus 5,00 euroa
Jälkitarkastus: Enintään 3 500 kg:n ajoneuvo 5,00 euroa


Jos auto hyväksytään katsastuksessa, katsastuksen hinta on 56 euroa.

Suurin työ (jos sitä voidaan nyt suureksi kutsua..?) katsastuksessa on varsinainen määräaikaiskatsastus, joka maksaa Ylivieskassa 44 euroa. Pakokaasumittaus on helppo ja nopea toimenpide: moottoria vain kaasutetaan hieman ja tulostetaan lukemat. Ainoa työ OBD-mittauksessa on mittalaitteen liittimen kytkeminen autoon ja mittauksen käynnistäminen. Sekä päästö- että OBD-mittaukset ovat siis nopeita ja helposti tehtäviä toimenpiteitä, mikä näkyykin Savarin hinnastossa, eli helposta työstä ei rosvota ahneesti liikaa.

Savarin Katsastuksen kaikki toimenpiteet ovat maakunnan halvimmat, mikä tekee luonnollisesti myös koko katsastuksesta alueen edullisimman.

Koska OBD-mittaus voidaan tehdä vain katsastuksen yhteydessä ja päästömittauksen tekemiselle ei myöskään juuri ole muuta tekopaikkaa, kalliimmat katsastusasemat käyttävät tätä härskisti hyväkseen.

A-Katsastuksen asemat Oulussa veloittavat pakokaasumittauksesta huikeat 25 euroa, joka on yli kolme kertaa enemmän kuin Ylivieskassa. A-Katsastuksen tekemässä OBD-mittauksessa on maakunnassa hieman vaihtelua eri asemien välillä (18–21 euroa), mutta kaikilla Oulun asemilla peritään toimenpiteestä 18 euroa, joka sekin on yli kolme kertaa enemmän kuin Savarin Katsastuksessa Ylivieskassa.

Pudasjärvellä on myös A-Katsastuksen toimipaikka, mutta siellä samasta toimenpiteestä peritäänkin ”vain” 11 euroa. Varsinainen määräaikaiskatsastus maksaa siellä kuitenkin eniten koko maakunnassa eli 63 euroa, joten katsastuksen kokonaishinta on 99 euroa. A-Katsastuksen kokonaishinta vaihtelee Pohjois-Pohjanmaalla välillä 99–101 euroa.

Voisi sanoa, että A-Katsastus lypsää autoilijaa (tai siellä autonsa katsastavaa) niin paljon kuin mahdollista.

keskiviikko 13. lokakuuta 2010

Recycling makes sense

Nokian Oulun Ruskossa sijaitseva tukiasemayksikkö kantoi huolta ympäristökysymyksistä ja uusiutuvien(?) luonnonvarojen riittävyydestä jo kymmenisen vuotta sitten. Yksikössä haluttiin siirtyä kertakäyttöisistä ja suunnattomasti jätettä tuottavista pahvimukeista pestäviin muovimukeihin.

Yksikössä järjestettiin kilpailu siitä, kuka keksii nasevimman kierrrätyshenkisen iskulauseen teetettävien muovimukien kylkiin. Kuvassa näkyvä ”Recycling mAkes Sense” voitti kilpailun.

Voittoehdotuksessa haluttiin tuoda näkyville kirjainyhdistelmä RAS, joka oli lyhenne sanoista Radio Access Systems.

Melko pian voittoehdotuksen julkaisemisen jälkeen muovimukit tulivat käyttöön. Settiin kuului suorakaiteen muotoinen tarjoiluvati, jossa oli tilaa vaikkapa käntynpalaselle.

Parin kuukauden ”kokeilun” jälkeen huomattiin kuitenkin, että muovimukit eivät kestä(kään) käyttöä ja toistuvaa pesua. Muovimukit poistettiin (vähin äänin) käytöstä ja kahvituksessa siirryttiin takaisin Suomen metsäteollisuutta tukeviin pahvimukeihin.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Oulun Sähkönmyynti nostaa hintoja

Oulun Sähkönmyynti nostaa toistaiseksi voimassa olevien sähkösopimusten hintoja marraskuun alusta lähtien. Perusmaksu nousee yhdellä eurolla kuukaudessa ja energianhinta 0,18 senttiä kilowattitunnilta. Korotusten jälkeen perusmaksu on 3,52 €/kk ja sähköenergia maksaa 6,95 snt/kWh.

Kerroin aikaisemmin, miten paljon perusmaksu vaikuttaa tavallisen pienkuluttajan (alle 10000 kWh/vuosi) sähkölaskuun:

http://oulun1.blogspot.com/2010/09/sahkon-hinta.html

Marraskuusta lähtien perusmaksu tekee yksistään 42,24 euroa kuukaudessa, eli tuo maksu menee automaattisesti, vaikka kulutusta ei olisi lainkaan.

Perusmaksun korotukseen (12 €/vuosi) menevällä summalla 1200 kilowattia vuodessa kuluttava voisi maksaa energiastaan yhden sentin enemmän kilowattitunnilta sellaisessa sopimuksessa, jossa ei ole perusmaksua, ja nettovaikutus olisi aivan sama. Kun mukaan otetaan vielä energianhinnan korotus, sähkö saisi maksaa 1,18 snt/kWh enemmän perusmaksuttomassa sopimuksessa.

Oulun Sähkönmyynti perustelee korotuksia seuraavasti: ”Sähkön hinnankorotus johtuu hankintakustannusten noususta. Sähkön markkinahinta on noussu (kirjoitusvirhe on Oulun Sähkönmyynnin) viime vuodesta noin 20 prosenttia.”

Mutta, mutta: eihän perusmaksulla ole mitään tekemistä sähkön markkinahinnan kanssa. Jos arvioidaan, että keskiverto pienkuluttaja kuluttaa 1500 kilowattituntia vuodessa, huomataan, että energianhinnan korotus (0,18 snt/kWh) tuo Oulun Sähkönmyynnille ja omistajalleen Oulun kaupungille ylimääräistä 2,7 euroa vuodessa mutta perusmaksun korotus tuokin peräti 12 euroa vuodessa.

Oulun Sähkönmyynti kertoo korotuksen hintavaikutuksesta seuraavasti: ”Kerrostalohuoneiston (2 000 kWh/vuosi) sähkölasku nousee 1,3 € kuukaudessa.” Valitsemalla aikajaksoksi kuukausi saadaan sen vaikutus tuntumaan pienemmältä kuin kertomalla kototuksen vaikutus vuositasolla: 15,6 euroa.

Miksiköhän Oulun Sähkönmyynti ei kerro (vähättele) korotuksen vaikutusta vuorokaudessa? Sehän olisi vain 4,3 senttiä.

torstai 7. lokakuuta 2010

Pudasjärven S-Market

Pudasjärvelle valmistui viime vuoden lopulla uusi Osuuskauppa Arinan S-Market.

Kaupunkia – kyllä! se muuttui kaupungiksi vuoden 2004 alusta – tuntemattomalle kerrottakoon, että Pudasjärvi sijaitsee entisessä Oulun läänissä Pohjois-Pohjamaan ja Koillismaan rajalla. Mitään kaupunkimaista siinä ei tosin ole, jos kaupungin keskustan ymmärtää tavallisesti käsittävän kerrostaloja, liikennevaloja, liikenneruuhkia ja pysäköintimittareita. Tosin yksi kerrostalo valmistui viime vuonna ja kaksikin pudasjärvisten ohjaamaa autoa riittää yleensä saamaan aikaan liikenneruuhkan.

Uusi tavataratalo valmistui kortteliin, jossa sijaitsivat aikaisemmin S-Market, Alkon myymälä ja linja-autoasema. Koska korttelissa oli reilusti tilaa – niin kuin koko kylällä yleensäkin – rakentamisjärjestely toteutettiin siten, että uutta liikerakennusta rakennettiin linja-autojen laiturialueelle samanaikaisesti, kun vanhaa liikerakennusta purettiin.

Uusi S-Market pysäköintialueineen on valloittanut koko korttelin, joka on kooltaan yli hehtaarin. Vähäinen läpimenevä linja-autoliikenne Ouluun, Kuusamoon, Puolangalle ja Rovaniemelle hoidetaan hieman häveliäästi kiinteistön yhdessä päädyssä. Jos valtio ei tukisi linja-autoliikennettä, siellä ei nähtäisi ainoatakaan linja-autoa.

Koska uuden S-Marketin pysäköintialue on niin valtava suhteessa Pudasjärven asukaslukuun tai myymälän potentiaalisten asiakkaiden määrään, on tietenkin selvää, että suurelle pysäköintialueelle täytyy olla monta sisäänajotietä. Pudasjärvellä niitä on peräti viisi, eli korttelia ympäröiviltä jokaiselta neljältä tieltä on vähintäänkin yksi liittymä pysäköintialueelle.

Olisikohan tässä sorruttu suuruudenhulluuteen? Viisi sisäänajotietä ja suunnaton pysäköintialue, joka ei voisi koskaan tulla täyteen autoja.

Kuva on otettu syyskuussa arki-iltapäivällä kello 16.30, joka on ainakin monessa muussa kaupungissa vilkkain kaupassakäyntiaika.

Kuten ylläolevasta ja tästä kuvasta voidaan laskea yhteen, S-Marketin pysäköintialueella on (peräti) noin kymmenen autoa.

Asiakkaita myymälässä ei juurikaan näy.

Itse myymälässä ei tietenkään ole mitään vikaa. Se on siisti ja asiallinen, niin kuin uuden myymälän pitääkin olla.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

Oulun Sähkönmyynnin sähkön hinta

Kokosin vanhoista laskuista alla olevan taulukon, joka kuvaa Oulun Sähkönmyynnin sähköenergian hintaa ajalla 28.11.2000 – 30.4.2009. Hintatieto puuttuu osittain vuosilta 2001 ja 2002. Kyseessä oli toistaiseksi voimassa oleva sopimus.

Kuten taulukosta voidaan havaita, sähkö oli edullista kymmenen vuotta sitten: vain 2,38 euroa kilowattitunnilta. Oulun Sähkönmyynti on nostanut sähkön hintaa vuoden 2001 alusta vuoden 2009 alkuun peräti 182 prosenttia eli lähes kolminkertaiseksi. Tuskin mikään muu tuote tai hyödyke on noussut yhtä paljon kahdeksan vuoden aikana.

Sähkön tuottamisen ei pitäisi olla tänään juurikaan kalliimpaa kuin kymmenen vuotta sitten. Jokin taho hyötyy selvästikin huimasta sähköenergian hinnannoususta.