”Olut- ja viiniharrastajat”

Alkoholismia käsiteltiin jo vanhemmassa kirjoituksessa, mutta koska monet radiokanavat mainostavat sitkeästi apuaalkoholismiin.fi-sivustoa erilaisilla mainoksilla ja tämä aihe on niin koominen, aiheeseen on jälleen syytä palata.

Viime vuosina alan ”harrastaminen” on yleistynyt, ja sen vuoksi puhutaan hienommin ”viiniharrastuksesta” tai ”olutharrastuksesta”. Muuttamalla juominen ”harrastukseksi” halutaan ikäänkuin ottaa etäisyyttä muihin runsaasti alkoholia kuluttaviin, mutta se on vain itsensä pettämistä, ja siihen uskoo vain ”harrastaja” itse. Muut ovat alkoholisteja tai juoppoja, mutta hän on vain ”harrastaja”. Oulussa toimii Oulun Olutseura

http://www.oulunolutseura.fi/

ja Viiniseura Oulun Munskänkarna

http://www.munskankarna.org/oulu/index.html

Jotta kehitys olisi looginen, vielä pitäisi perustaa alkoholiseura tai kansanomaisemmin viinaseura. Nämä olisivat sitten ”alkoholiharrastajia” tai ”viinaharrastajia”, ja he keskittyisivät ”harrastuksessaan” Alkon myymiin, yli 17 tilavuusprosenttia alkoholia sisältäviin tuotteisiin. Seuran nimi olisi Oulun Viinaseura, ja seuran motoksi (tunnuslauseeksi) sopisi ”Koskenkorva is king” tai lyhyemmin ”Kossu is king”. Seuran logo voisi yksinkertaisesti olla tyylitelmä merkeistä ”17+”, joka kuvaisi sitä, että jäsenille kelpaavat vain väkevät. Seuran tunnuslaulu olisi Irwinin ”Alko pistää pulloon”, ja sanat ”Tämä koura tarttuu vain Alkon oven kahvaan” kuvaisi seuran ideologiaa täydellisesti.

Viini- ja olutharrastajat luulevat muka tietävänsä kaiken ”harrastuksestaan” ja olevansa alan ammattilaisia, mutta todelliset ammattilaiset löytyvät alan miesten – ja miksi ei myös naisten – keskuudesta. Rähjäinen baari on paikka, josta löydät todellisen olutharrastajan. Hänellä on vuosikymmenten kokemus ”harrastuksestaan”.

Hän ei hienostele oluttuntemuksellaan, eikä hän voi esitellä kotoaan löytyvää laajaa tuontiolutvalikoimaa, mutta hänen kotoaan löytyy sitä vastoin suuri määrä kotimaisten olutlaatujen tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Hän tietää, että olutlaadusta riippumatta ne kaikki sisältävät tietyn määrän – tavallisesti 4,7 % – etyylialkoholia, joka riittävästi annosteltuna menee nuppiin – ja sehän se on tämän ”harrastuksen” ainoa tarkoitus. Hän ei myöskään ole nirso oluen tarjoilulämpötilan suhteen, vaan hänelle maistuu aina olut niin taskulämpimänä kuin ulkona osittain jäätymään päässeenäkin.

Todellista viiniharrastajaa et löydä hienosta ravintolasta tai viiniseurasta, jotka ovat vain teeskenteleviä aloittelijoita varten. Todellisen viiniharrastajan löydät – niin, mistäpä muualtakaan kuin – alan ”todellisten harrastajien” keskuudesta. Tavallisesti he istuskelevat puistoissa, rannoilla ja kaikkialla, missä dokut tapaavat nyt olla. Heillä on pitkä kokemus ”viiniharrastuksesta”, vaikkakin heidän tuntemansa viinivalikoiman laajuus ei nyt päätä huimaakaan. He ostavat aina mahdollisimman halpaa viiniä, joiden tavallisimpia kauppanimiä ovat Sorbus, Vinetto ja Carillo.

Jäsenyys olut- ja viiniseuroissa on vain eräänlainen orientoitumisvaihe kehityksessä ”todelliseksi alan harrastajaksi”. Se tarjoaa nimittäin siistimmän tavan syventää ”alan” osaamista, ja niinpä lopulta moni löytääkin itsensä alan ammattilaisten joukosta joko olutbaarissa ja nuotiotulilla muiden deekujen seurassa.

Esiintyminen julkisuudessa joko olut- tai viiniharrastajana on kuin sanoisi: ”Katsokaa, minusta tulee isona alkoholisti!”

Viini- ja olutharrastaminen on helppoa. Päinvastoin kuin monissa muissa harrastuksissa siinä ei tarvita mitään kallista oheisrekvisiittaa. Viini- ja olutharrastajalle riittää vain pullonavaaja ja sopiva lasi. Ja mikä parasta: sitä voi harrastaa lähes kaikkialla ja yksin tai suuremmassa porukassa. Nykyajan asenteet ja moraali ovat muuttuneet niin paljon, että näitä ”harrastajia” ei katsota enää paheksuvasti, vaikka vielä muutama vuosikymmen taaksepäin tuomio olisi ollut jyrkkä: juoppo.