Datavalot

Kaleva kertoi tänään Oulun yliopistossa tehtävästä ”uraauurtavasta” tutkimuksesta, jossa mobiilipäätelaitteen tiedonsiirtoyhteys tapahtuu ledivalojen välityksellä. Jälleen kerran toimittaja on ollut aivan pihalla asiasta ja selittänyt asian oman ymmärryksensä mukaan. Menetelmän tekninen puoli on selitetty epäselvästi, ja maallikko tuskin ymmärtää siitä mitään.

Tiedonsiirtoyhteyteen tarvitaan (tavallisesti) lähetin, vastaanotin ja tiedonsiirtokanava. ”Datavaloissa” ledilamppu toimii lähettimenä ja vastaanottimena. Tavallinen ledilamppu ei kuitenkaan käy siihen, koska siinä ei ole vastaanotinta. Siihen tarvitaan siten erikoisvalmisteinen lamppu, joka lähettää näkyvää valoa ja jossa on vastaanotin, joka ottaa vastaan mobiililaitteen lähettämää näkymätöntä infrapunavaloa.

Kaikkien optisten tiedonsiirtoyhteyksien ongelma on vaatimus suorasta näköyhteydestä lähettimen ja vastaanottimen välillä. (Se voi toki toimia heijastuvan valon avulla, mutta tuolloin datanopeus putoaa usean dekadin.) Tämä on hyvin rajoittava tekijä menetelmän hyödyllisyydelle. Päätelaitteen liikuttelu kädessä voi katkaista yhteyden.

Artikkelissa puhutaan valaistuksesta ja ledivaloista. Lamppuja kerrotaan siis olevan monta, mutta menetelmä toimii kuitenkin vain yhden lampun kanssa. Muut lamput, vaikka lähettäisivätkin samaa dataa, häiritsisivät yhteyden toimintaa, koska niiden lähettämä valopulssi saapuisi eri aikaan mobiililaitteeseen eri pituisen matkan vuoksi.

Datavalot vaikuttaa paluulta menneisyyteen ja vanhaan tekniikkaan. Uusia nG-menetelmiä jatkuvasti kasvavine nopeuksineen kehitetään kaiken aikaa, mutta datavalot tarjoaa vain rajoitetun, lyhyen kantaman ja hitaan yhteyden, jolla lieneekin vain vähän jos sitten lainkaan käytännön sovelluksia. Lisäksi päätelaitteen täytyy tukea tätä tiedonsiirtomenetelmää, mitä nykyiset laitteet eivät tee.

Digitaalidatassa on tilastollisesti sama määrä ykkösiä ja nollia. Jos ykkönen edustaa palavaa valoa ja nolla pimeää, datavalojen ledilamppu palaa 50 prosenttia ajasta. Koska datavalojen bittinopeus lieneekin useita megabittejä sekunnissa, lamppu näyttää palavan jatkuvasti mutta 50 prosenttia himmeämpänä kuin jos se palaisi jatkuvasti.

Tavallisille ledilampuille annetaan jokin tietty kestoikä tunneissa ja syttymiskertojen määrä. Syttymiskertojen määrä on kymmeniä tai satoja tuhansia, joten tavallisen ledilampun tekniikka ei kestäisi niissä. Se tulisi täyteen jo alle sekunnissa.

Yliopiston tutkijoiden työtä on ”tutkiminen”. Jos mitään kovin järkevää tutkittavaa ei ole, silloin tutkitaan jotakin vähemmän järkevää, johon ”datavalotkin” taitaa lukeutua. Suurin osa tutkimuksista taitaa olla sellaisia, että niille ei koskaan löydy mitään käytännön sovellusta. Käykö niin datavaloillekin?

Kuvassa tutkimusryhmän vetäjä. Kuva on yhtä vähäinformatiivinen kuin artikkelikin.