keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Vieläkö on villihevosia?

Voiko laulu tappaa? Sitä pohdittiin Historian salaiset kansiot -sarjan yhdessä jaksossa.

Ohjelman käsikirjoitus kertoo:

”Don't you hate it when a song gets stuck in your head? But what if that song was more than just an annoyance? When police encounter a cluster of corpses, their clues point to a washed-up circus performer who has turned his hand to songwriting and has somehow created a song that can kill.
Throughout human history, great artists have moved us with their dreams, their desires, the deepest suffering of their souls.”

But when one song becomes linked to 18 suicides, you have to ask, can a work of art do more than just touch us? Can a song make you want to die? Warning -- listening to this song could be extremely hazardous to your health.”

Tämä vuonna 1933 julkaistu laulu (Gloomy Sunday) tunnetaan ehkä parhaiten Billie Holiday vuonna 1941 levyttämänä. Suomeksi sen on vuonna 1959 levyttänyt Eila Pellinen nimellä Surullinen sunnuntai.


Mutta kyllä Suomessakin osataan. Ilta-Sanomat kertoi viitisen vuotta sitten seuraavasta tapauksesta:

”Suosittua iskelmää Lahden rautatieasemalla laulanut mies sai puukosta, koska laulu ärsytti paikalle sattunutta miestä.

Ohikulkija koki, että miehen asemalla laulama Vieläkö on villihevosia -iskelmä oli jollain tavoin tarkoitettu ärsyttämään häntä. Mies tarttui puukkoon ja löi yhden kerran laulajaa käsivarteen.

Isku oli kohtalokas. Puukon terä katkaisi tärkeitä hermoja ja vasen käsi toimii toistaiseksi huonosti. Kaksi sormea on edelleen vailla minkäänlaista tuntoa ja toipuminen vie pitkään.”

Kappaleen on levyttänyt Hanna Ekola, ja se on aina keikkunut kärkisijoilla Radio Suomen Vihatut levyt -ohjelman listalla. Se on todellakin yksi vastenmielisimmistä lauluista, ja Ekolan ”lauluäänellä” on siihen suuri vaikutus...

Villihevosia ei Suomessa ole, mutta Amerikassa niitä on, ja siellä niistä käytetään nimeä ”mustang”. Koska eräs legendaarinen automalli on nimetty sen mukaan, voisi helposti kuvitella, että Amerikan villihevonen olisi jollakin tavalla uljas ja arvostettu eläin, mutta niin ei ole.

Mustangit kelpaavat korkeintaan koiranruoaksi, mitä on kuvattu Marilyn Monroen ja Clark Gablen viimeiseksi jääneessä elokuvassa Sopeutumattomat (Misfits 1961).

Hevoset viihtyivät Nevadan autiomaassa, ja niitä pyydettiin ajamalla niitä takaa avolava-autolla, jonka lavalta mies heitti juoksevan hevosen kaulaan köyden silmukan, jonka toisessa päässä oli painavia autonrenkaita. Aikansa juostuaan kaakki väsähti, minkä jälkeen se oli helppo lopettaa ja toimittaa koiranruokatehtaaseen. (Elokuvassa Monroen roolihahmo tietenkin paheksui tuollaista hevosten kohtelua.)


tiistai 29. joulukuuta 2015

Ilmastonmuutoksen seuraus jälleen kerran

Meksikon Chihuahan osavaltiossa oli viime viikonloppuna satanut reilusti lunta. Jos lumisade olisi tullut pari päivää aikaisemmin, siellä olisi voitu puhua ”valkoisesta joulusta”.

Lunta näyttää olevan parikymmentä senttimetriä, mutta kuten kuvasta on havaittavissa, se on märkää ja sulamassa pois.


Kylmyys ei välttämättä tee hyvää appelsiineille.


Paikallinen FBI avustaa jotakin ääliötä, joka halusi lähteä kokemaan jotakin ainutlaatuista ja kokeilla ”talviajotaitoaan”, mutta huonostihan siinä pääsi käymään...


Chihuahan kaupunki sijaitsee puolentoista kilometrin korkeudessa, joten olosuhteiden ollessa suotuisat lumisade voi olla mahdollista.


Sääennuste lupaa ”normaalimpaa” säätä, joten lumi lieneekin jo enimmäkseen sulanut.


Ja täältä ”löytyy” syy poikkeukselliseen säähän:

”Civil Protection coordinator Luis de Jesús Luján Peña said the fifth winter storm of the season was a result of the conjunction of cold front No. 24, maritime air and a jet stream, and a consequence of climate change.”

Seuraus ilmastonmuutoksesta? Enää ei puhuta ”ilmaston lämpenemisestä”, koska ei olisi oikein vakuuttavaa väittää ilmaston lämpenemisen aiheuttavan selvästi tavanomaista kylmempää säätä.

STT:n uutinen kertoo, mistä on kysymys: ”Pohjois-Meksikossa on paikoin satanut enemmän lunta kuin 50 vuoteen.” Noin viisikymmentä vuotta sitten, jolloin ”ilmastomuutoksesta” ei vielä tiedetty mitään, oli siis satanut enemmän kuin nyt. Miten se on mahdollista? Todistaako tämä sen, että jos ilmastonmuutos ei vaikuttaisikaan, lunta olisi nyt satanut vielä paljon enemmän?

Ilmasto on aina vaihdellut ja niin tulee tekemään jatkossakin. Koska kyseessä on suunnaton epälineaarinen prosessi, jossa on lukematon määrä tulosuureita ja hitaat aikavakiot, sen ennustaminen on vaikeaa. Varmaa on vain se, että se vaihtelee. Prosessitekniikassa tuollaista systeemiä kutsuttaisiin hieman epästabiiliksi, ja ilmaston vaihtelu olisi seurausta prosessin värähtelystä.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

As Oy Oulun Sofian A2-huoneisto on myyty

Blogissa aiemmin mainitun As Oy Oulun Sofian pihatason A2-huoneisto on myyty. Vaikka ruotsalainen NCC joutuikin myymään kaksi huoneistoa alennuksella, siitä ei kuitenkaan tule aiheutumaan sille tappiota. Nyt koettu menetys tullaan ottamaan takaisin korkojen kera tulevissa kohteissa.

Kaikki näyttää kelpaavan (kun hinta on kohdallaan). Ehkäpä pohjakerroksen huoneiston osti liikuntarajoitteinen henkilö, joka ei halua käyttää hissiä, vai voisiko olla niin, että ostaja kärsii akrofobiasta ja haluaa välttää korkeita paikkoja..?

NCC on listannut kyseisen kohteen sivulle ”asiakkaiden kommentteja”:

1. ”Uudiskohde on laadukkaista materiaaleista rakennettu.”
2. ”Asunnon pintamateriaaleissa on kauniit värit”
3. ”Asunto on valoisa ja toimiva. Neliöt on käytetty hyvin, joten pieni asunto vaikuttaa isommalta.”
4. ”Asunnossa on ihanan tilava parveke”

Niitä ei ole neljää enempää. Hyvin usein ”kommentit” eivät olekaan oikeasti ostajien kirjoittamia, vaan asialla on ollut yrityksen oma ”tekstinikkari”, minkä tarkoituksena on ollut myynninedistäminen.

Jo ensimmäinen kommentti on epäilyttävä. Tuskinpa kukaan maallikko-ostaja käyttäisi ostamastaan asunnosta sanaa ”uudiskohde”..? Ja tuskinpa edes kehuisi rakennusmateriaalien laatua, koska hänellä ei varmastikaan voisi olla riittävää asiantuntemusta arvioida materiaalien ”laatua”.

Sofian asuntoesitteessä todetaan: ”Asuntojen varustelu ja materiaalien laatu ovat korkeaa tasoa. Asuntojen lattiat ovat lautaparkettia ja pesutiloissa on laatoitukset sekä mukavuuslattialämmitys. Eteisessä on liukupeiliovet ja ovipuhelin.”

Parkettilattia, pesutilojen on laatoitus ja lattialämmitys – kertovatko nuo todellakin korkeasta varustelutasosta? Vai käytetäänkö niitä myös asunnoissa, joissa on aivan ”normaali varustelutaso”?

Eteiskaappien liukuovet ovat todennäköisesti tilankäytön vuoksi, koska ne eivät avautuakseen vaadi tilaa taaksepäin. Jos porraskäytävien ulko-ovet pidetään lukittuina kaupunkialueella – niin kuin on tapana, jotta rantojen miehet eivät tule porraskäytäviin lämmittelemään – ovipuhelin on pakon sanelema juttu, jotta (halutut) vieraat pääsevät sisään.

Värien arvioiminen on aina subjektiivista, mutta voihan olla, että käytetyt värit miellyttävät värisokeaa. A2-huoneiston ”parvekkeen” sinapinruskea seinä ei välttämättä miellytä kaikkien silmiä. Ehkäpä NCC:n suunnittelija on ajatellut, että lika ja muut tahrat eivät siitä juurikaan erotu, tai NCC on saanut edullisesti poistoerän tuota värisävyä.

Tuollainen (säästäminen) on tietenkin ristiriidassa kommentin #1 kanssa, mutta rakennusliikkeet pyrkivät aina rakentamaan kohteensa mahdollisimman halvalla. Vaikka suunnittelu ja rakennusbudjetti olisi tehty laadukkaampien ja kalliimpien tarvikkeiden mukaan, tarvikkeita pyritään vaihtamaan halvempiin rakentamisen aikana.

Kolmannen kommentin mukaan asunto on ”valoisa ja toimiva”. Pyrittäessä kerrosalan hyödyntämisen maksimointiin joistakin huoneistoista tulee pakostakin sokkeloisia ja vähemmän valoisia ja toimivia, mutta osa voi tietenkin olla myös ”valoisia ja toimivia”.

Nykyään on tavallista, että asiakkaat voivat antaa palautetta ostamistaan tuotteista. Se on helppoa, ja siitä voi jopa voittaa palkintoja. Kyse ei ole niinkään siitä, että ostaja olisi tosiasiallisesti tyytyväinen ostokseensa, vaan kyse on eräänlaisesta itsesuggestiosta, jolla ostaja haluaa vakuuttaa itsensä ja tietenkin myös muut kommentin lukevat tekemänsä ostoksen hyödyllisyydestä. Kukapa haluaisi myöntää tehneensä huonon ostoksen? Kaupat ymmärtävät tämän, ja ne käyttävät sitä hyödykseen markkinoinnissa.

Kommentin #4 ”iso parveke” ei toteudu jokaisessa huoneistossa. Parvekkeen koko määräytyy kerrosalan maksimoinnin hyödyntämisen mukaan.

A2-huoneiston parveke suuntautuu kaakkoon. Koska vieressä sijaitsee 4-kerroksinen rakennus ja korttelin vastakkaiseen reunaan valmistuu 6-kerroksinen rakennus, aurinko näkyy parvekkeella vain myöhäisen aamupäivän ja keskipäivän välisenä aikana myöhäisestä keväästä varhaiseen syksyyn – jos edes aina silloinkaan... Ylemmissä kerroksissa aurinkoisen ajan kesto on hieman pidempi.


As Oy Sofian varustelu on NCC:n väittämistä poiketen aivan normaalitasoa. Asunnoissa ei ole mitään, mikä antaisi oikeuden sanoa, että ”asuntojen varustelu ja materiaalien laatu ovat korkeaa tasoa”.

Koska rakennusliikkeet eivät juurikaan joudu kilpailemaan asiakkaistaan, rakennuskohteet ovat juuri Sofian näköisiä. Niissä ei ajatella lainkaan ostajien tarpeita, vaan etusijalla on rakentamisessa saavutettavan voiton maksimointi. Ostajien arvostelukyvyttömyydestä kertoo se, että kaikki asunnot kelpaavat, ja jollei heti, sitten ainakin pienen alennusmyynnin jälkeen.

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Bettie joulun tuo...

1950-luvun pin-up-tyttö Bettie Page joulunvietossa.


tiistai 22. joulukuuta 2015

Valon välkettä – Oulight-taajuusmittari

Kalevan tämänpäiväisessä artikkelissa näkyi jälleen kerran selvästi se, että lehden naistoimittaja ei oikein ymmärtänyt kirjoittamaansa asiaa. Juttu kertoi keinovalon synnyttämästä välkkeestä, joka voi sitten aiheuttaa migreeniä, epilepsiakohtauksia ja muuta kauheaa. Välkkeellä on todellakin suora yhteys epilepsiakohtauksien syntymiseen, ja myös henkilöt, joilla ei ole päässä mitään vikaa, voivat saada ”epilepsiakohtauksia”, jos altistus on liian voimakasta. Tuon vuoksi tanssiravintoloiden stroboskooppivalojen välkyntäajan kestoa rajoitettiin joskus 80-luvun lopulla.

Kalevan jutun pääpaino oli ex-valkeelaisen ”kehittämässä” – ja olisiko jopa oikein patenttihakemuskin vetämässä? – älypuhelimen android-sovelluksessa, joka mittaa keinovalon välkkeen määrän. Yritys työllistää tällä hetkellä peräti kaksi henkilöä, minkä vuoksi – teknologian ihmekaupungissa kun kerran ollaan – tuntuu hieman oudolta, että toimittaja ei vielä lupaillut siitä tulevan uutta nokiaa.

Purkauslamppujen välke on ollut tuttua niin kauan kuin purkauslamppuja on ollut olemassa. Syynä siihen on Nikola Teslan kehittämän vaihtosähköjärjestelmän jännitteen jatkuva vaihtelu. Teslan kehittämä järjestelmä kilpaili aikanaan Thomas Edisonin tasasähköjärjestelmän kanssa, mutta Teslan järjestelmä oli ylivertainen, ja sen vuoksi Edisonin järjestelmä sai jäädä unohduksiin, vaikkakin se oli ”turvallisempi”, mihin ominaisuuteen järjestelmän kannattajat vetosivatkin.

Välkkeen syynä on purkauslamppujen kaasupurkausputkien nopea reagointi jännitteen muutokseen. Purkausputki sammuu teoriassa silloin, kun jännite menee nollaan, ja näitä nollanylityskohtia on sata kappaletta sekunnin aikana. Loisteputkien loisteaineessa on hieman jälkiloistetta, minkä vuoksi niiden välkyntää on vaikeampi havaita kuin esim. elohopeahöyrylamppujen, joiden purkausputki on pieni ja suhteellinen intensiteetti suuri. Loistelamppuvalaisimen liitäntälaitteen tyyppi vaikuttaa välkynnän määrään, ja se on pienempi elektronisella kuin induktiivisella (kuristin) liitäntälaitteella.

Nykyään suosittujen ledien kohdalla tilanne taitaa olla pahin, koska ne reagoivat erittäin nopeasti jännitteen (ja virran) muutoksiin, eikä niissä ole lainkaan jälkiloistetta. Jos jännitelähde tuottaa syöttöjännitteen vaihtelua, ledien tuottama valo vaihtelee samassa suhteessa. Jos niitä syötetään stabiloidusta dc-jännitelähteestä tai paristosta (akusta), välkyntää ei ole.

Paljon parjattu hehkulamppu on ainoa valonlähde, joka ei välky. Hehkulanka ei ehdi reagoida vaihtojännitteen nopeaan vaihteluun.

Kalevan toimittajan mukaan ”Oulight-taajuusmittari” valmistuu alkuvuodesta.

Yrityksellä on (hitaasti toimivat) nettisivut, joiden sisällöstä näkyy keksijän Valkee-tausta.

”Tutkimusten mukaan välkkyvän valon on todettu heikentävän keskittymiskykyä, aiheuttavan väsymystä, huonovointisuutta, rasittavan silmiä ja heikentävän kognitiivista suorituskykyä.”

”Välkyntä voi myös laukaista migreeni- tai epilepsiakohtauksen niistä kärsiville ihmisille.”

Yrityksellä olisi nyt hyvä tilaisuus kehittää synergiaa Valkeen kanssa ja luvata, että korvavalo antaisi helpotuksen yllä kuvattuihin ”oireisiin”.


Ja jatkoa seuraa:

”Oulight-sovelluksen avulla voit tarkistaa älypuhelimen kameralla valaisimen välkynnän helposti kotona, koulussa, työpaikoilla sekä tiloissa, joissa olet havainnut valaistuksen epämiellyttäväksi. Sovelluksen avulla voit vertailla erilaisten lamppujen ja valaisimien eroja, kun olet hankkimassa kotiin tai työpaikalle valaisimia.”

Mitä sitten pitäisi tehdä, jos mittari heilahtaa ”punaiselle” työpaikalla?

Ongelmana näissä ”sovelluksissa” on se, että kukaan tai mikään ei takaa niiden virheetöntä ja oikeaa toimintaa. Oulightin pitäisi julkaista puolueettomat mittaustulokset, ennen kuin se alkaa kaupata sovellustaan. Muuten tässä on pian vaarana se, että kaikki näkevät kaikkialla ”punaista” ja luotuaan ensin itselleen psykosomaattisia oireita alkavat sitten vaatia korjaavia toimia valaistukseen...

”Oulight-sovellus saatavana Google Play -kaupasta 15.1.2016 mennessä!”

Sovellukselle on vaikea nähdä kovin suuria markkinoita. Koska nykyaikana kaikki pitäisi saada ilmaiseksi, tuskin kukaan on valmis maksamaan siitä muutamaa euroa enempää.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

”Harvinaista yksityisyyttä”

Otsikon mukaisella määreellä markkinoitu asunto-osakeyhtiö alkaa pian olla valmis. Jotakin on kuitenkin vielä kesken, ja sen vuoksi sanonta ”jouluksi (uuteen) kotiin” ei toteudu tässä kohteessa. Rakentajan arvioima valmistumisaika oli joulukuu 2015, mutta näyttää siltä, että kohde ei pyhien ja työmiesten lomien vuoksi ehdi valmistua tämän vuoden puolella, joten Kokkometsän asukkaat pääsevät muuttamaan uusiin koteihinsa vasta ensi vuoden puolella.

Kiinteistön ja kävelytien väliin on rakennettu aita, mutta sen ”harvinaista yksityisyyttä” antava suoja taitaa olla hieman kyseenalainen, kuten kuvasta voidaan havaita. Katsekorkeudelta on lähes esteetön näkyvyys molempiin huoneistoihin.


Blogissa arvioitiin aikaisemmin, että myymättä oleva huoneisto olisi kävelytien vieressä sijaitseva, mutta otaksuma näyttää olevan väärä. Lähimpänä kävelytietä sijaitsevan huoneiston terassi on saanut suojakseen lasituksen, joten lieneekin selvää, että se on osakkeenomistajan lisätyönä teettämä. Myymättä oleva huoneisto on siten jokin viidestä muusta.


Terassilasitus saattaa tarjota tuulensuojaa, ja sen ansiosta terassi lämpenee kevättalven auringossa selvästikin ulkoilman lämpötilaa korkeammalle, mutta kesällä se on todennäköisesti tukahduttavan kuuma. Se on myös kuin kaupan näyteikkuna, joten tulevien asukkaiden ei parane olla turhan kainoja ohikulkevien katseille...

Viereiseen huoneistoon on aidasta huolimatta esteetön näkyvyys, vaikkakin matkaa sinne kävelytieltä on hieman enemmän. Monikaan asuntoa ostava ei osaa lukea rakennuspiirustuksia, joista selviäisivät etäisyydet teihin ym. mahdollisiin häiriötä aiheuttaviin kohteisiin, ja sen vuoksi ne tulevatkin sitten viimeistään muuttovaiheessa ikävänä yllätyksenä ostajalle.


Kohteen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Kokkokankaan seurakuntakeskus ja uusi hautausmaa.

Asunto-osakeyhtiö Kempeleen Kokkometsästä kerrottiin aikaisemmin:

lauantai 19. joulukuuta 2015

Valkeen korvavalo pukinkonttiin..?

Kuinkahan monesta pukinkontista löytyy korvavalo tänä jouluna? Lahjansaajan kovan paketin toiveikkaat odotukset saattavatkin muuttua pahaksi pettymykseksi, kun lahjapaperin alta paljastuu Valkee HumanCharger.

Kiitos tiettyjen nettisivujen Valkeen maine alkaa (aivan oikeutetusti) olla mennyttä tässä maassa. Vain Valkee itse tietää kotimaan myynnin määrän, mutta mainonnan vähäisyyden vuoksi lieneekin oletettavaa, että se on hyvin vähäistä.

Valkeen myynti tuleekin sitten pääosin ulkomailta. Laite on varmastikin helppo myytävä verkkokaupassa, ja monessa paikassa hinta sisältää postikulut. Myynnistä saatava hyvä kate houkuttelee myyjiä, vaikka ne varmastikin tietävät, minkälaisesta roskasta on kyse.

Laitteen nimen pitäisi tietenkin olla HumanScammer.


Yhdysvaltalainen Walmart käyttää kyseenalaisia markkinointiargumentteja:

Features
Ultra-portable, fits in your pocket
Recover from JetLag twice as fast
Reduces the need for excess sleep, food cravings, tiredness and low energy levels associated with jet lag
Use it anywhere, you can move around
Only 12 minutes needed
Better productivity, better holidays
Provides light therapy that is safer than the sun
Scientific study backs it up

Suoria viittauksia kaamosmasennukseen ei enää ole.

Valkee HumanScammer tullee osoittautumaan samanlaiseksi pettymykseksi myös amerikkalaiselle lahjansaajalle...

Valkee-korvavalon arvo nettihuutokaupassa on olematon ja lähempänä sen todellista arvoa kuin virallinen jälleenmyyntihinta 199 euroa. Myyjä on varmastikin saanut laitteen ilmaiseksi ja haluaa nyt päästä eroon siitä.


perjantai 18. joulukuuta 2015

C-kasetti

Hollantilainen elektroniikkavalmistaja Philips toi markkinoille kehittämänsä C-kasetin vuonna 1963. Vaikka se tarkoitettiin aluksi sanelukäyttöön korvaamaan isokokoiset avokelanauhurit, joita tosin valmistettiin myös pienikokoisina, joissa oli pienet nauhakelat, se oli kuitenkin helppokäyttöisyytensä vuoksi vallankumouksellinen innovaatio. Paristokäyttöinen, paksun kirjan kokoinen kasettinauhuri kulki lähes minne vain, ja toisin kuin levysoittimella sillä saattoi myös itse tallentaa.

Koska Philips vapautti melko pian patenttioikeutensa vapaaseen käyttöön, C-kasetti levisi ja kehittyi nopeasti. Aluksi se oli monojärjestelmä, mutta se muuttui myöhemmin stereofoniseksi. Paremman nauhalaadun ja Dolby-kohinanvaimennusjärjestelmän ansiosta sillä oli mahdollista saavuttaa hyvä äänenlaatu, ja se täytti hifi-standardin.

Järjestelmä oli kehityksen jälkeen alas- ja ylöspäin yhteensopiva, eli mononauhurilla saattoi soittaa stereokasetteja ja hifi-nauhurilla monokasetteja. Samanlainen yhteensovittaminen toteutettiin ula-stereo-lähetysten ja väritelevision käyttöönotossa.

Kuvassa näkyvät C-kasettistandardin ääniraitojen mitat tuumina. Nauhan leveys on 0,15'' eli 3,81 mm. Yhden kanavan varaama tila on 0,019'' eli 0,48 mm. Kanavien väli on 0,018'' eli 0,45 mm. A- ja B-suunnan välinen marginaali on 0,035'' eli 0,89 mm. Nauhan reunan ja reunimmaisten kanavien väliin jää 0,003'' eli 0,08 mm:n marginaali. Äänikanavat vievät tehollisesti nauhasta vain 1,92 mm, jolloin loppuosa eli lähes puolet nauhaleveydestä hukkuu suojaväleihin.


Koska yhden kanavan leveys on vain 0,48 mm ja nauhanopeus on 4,76 cm/s, tuntuu suorastaan ihmeelliseltä, että C-kasetti hyvässä nauhurissa toistettuna voi tuottaa niinkin hyvän äänen, ja kyseessä on ei-diskreetti analoginen signaali.

Kuten asiaan kuuluu, C-kasetin mitat oli spesifioitu hyvin tarkasti, jotta minkäänlaisia sopivuusongelmia eri valmistajien laitteiden ja kasettien välillä ei olisi ilmennyt. Joidenkin kasettien nauhakelat alkavat vanhemmiten pyöriä nihkeämmin, mihin on tavallisesti syynä kotelon vääntyminen pituussuunnassa, eli kotelosta tulee käyrä. Sen aiheuttaa muoville tyypillinen epästabiilisuus, eli ne vanhenevat kemiallisesti, mikä aiheuttaa sitten muodon- ja värinmuutoksia.


Kasettinauhurin avulla oli mahdollista valmistaa ”laittomia” kopioita lp-levyistä, vaikka tuollainen laittomuus olikin hyvin marginaalista verrattuna nykyajan piratismiin, jonka digitaalisuus ja internet on tehnyt tavattoman helpoksi. C-kasetin kulta-aikaa olivat 70- ja 80-luvut aina cd-levyn yleistymiseen asti. 90-luvulla sen suosio alkoi vähetä, ja vuosikymmenen vaihtuessa monet elektroniikkavalmistajat lopettivat kasettinauhurien valmistamisen. Nykyään niitä ei valmisteta enää lainkaan.

Magneettista tallennustapaa ei pidetä kovin pitkäikäisenä, mutta monet 70-luvulla valmistetut musiikkikasetit kuuluvat edelleenkin hyvin. Kasettien säilytyspaikalla on tietenkin suuri merkitys. Maan magneettikentän vaikutus on hyvin pieni, ja se vaikuttaa lähinnä valkoisen kohinan tavoin, eli kasettinauhan signaali-kohinasuhde saattaa hieman heiketä.

Tyhjien C-kasettien valmistus on nykyään vähäistä, ja sen vuoksi niiden (parempilaatuisten) saatavuus on melko huonoa. Jos niitä ymmärsi aikanaan ostaa, mitään ongelmaa ei luonnollisestikaan ole.

torstai 17. joulukuuta 2015

Pakkauskokojen pienentäminen

Monilla einesvalmistajilla on tapana pienentää jonkin tuotteen pakkauskokoa. Siitä ei tietenkään kerrota millään tavalla, ja koska pakkauksen koko pienenee sen verran vähän, tavallinen kuluttaja ei välttämättä huomaa mitään tapahtuneen. Ainoa syy pienentämiseen on tietenkin valmistuskustannusten vähentäminen.

Pienennyksen määrä on tavallisesti noin kymmenen prosenttia, mutta koska tuotteen loppuhintaan vaikuttavat monet muutkin tekijät kuin pelkkä sisältö, todellinen kustannussäästö on vain muutamia prosentteja. Jotkut kuluttajat eivät pidä tuollaisesta ja saattavat sen vuoksi siirtyä käyttämään toisen valmistajan tuotteita. Valmistajan säästö saattaa siten jäädä saavuttamatta...

Joskus jonkin tuotteen pakkauskokoa suurennetaan, ja siitä kerrotaan tavallisesti pakkauksessa sanoin: UUSI, ISOMPI PAKKAUSKOKO, mutta sitä, että hinta myös ”uudistuu” eli nousee, ei tietenkään kerrota.

Jos valmistaja olisi rehellinen, se kertoisi pakkauksessa: PIENENSIMME PAKKAUSKOKOA, MUTTA ONNISTUIMME PITÄMÄÄN HINNAN ENNALLAAN. Hyvää tuossa on tietenkin se, että hintaa ei tarvinnut vielä nostaa.

Perunalastuja valmistava Estrella on sen verran juonikas, että sen tuotekuvassa ei näy lainkaan pakkauksen painoa. Kaupassa myytävässä pussissa se tietenkin näkyy.

Estrella on jokin aika sitten pienentänyt perunalastupussien pakkauskokoja. Aikaisempi 300 gramman pussi on keventynyt 25 grammaa, eli 8,3 prosenttia, ja painaa nyt 275 grammaa. Hinta on edelleenkin sama.

Suosi ruotsalaista ja osta Estrellaa....

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Dainin suvun kirous

Dashiel Hammettin Dainin suvun kirous on kaikkien aikojen paras rikosromaani. Vaikka se ilmestyi Yhdysvalloissa jo vuonna 1929, se vaikuttaa edelleenkin yllättävän tuoreelta. Ennen ilmestymistään romaanina se julkaistiin jatkokertomuksena Black Mask -lehdessä.


Raymond Chandler kirjoitti monia hienoja salapoliisiromaaneja, mutta yksikään niistä ei tarinan monimuotoisuudessa yllä Dainin suvun kirouksen tasolle. Chandler kirjoitti ensimmäisen rikosnovellinsa vuonna 1933, joten lieneekin selvää, että Hammett oli toiminut jonkinlaisena esikuvana Chandlerille. Chandlerista on kattava juttu rinnakkaisblogissa:


Dainin suvun kirouksesta on tehty mini-tv-sarja, joka on esitetty Suomen televisiossa vuonna 1979 mutta jota ei tiettävästi ole esitetty enää sen jälkeen. Jos vain yhden kirjan saisi ottaa mukaansa autiolle saarelle, se olisi joko Sudenpentujen käsikirja tai Dainin suvun kirous...


perjantai 11. joulukuuta 2015

Valkee-artikkeli Kalevassa

Lähetin viime helmikuussa alla olevan viestin Kalevan toimitukseen viestistä ilmenevän syyn vuoksi. Se ei näyttänyt herättäneen minkäänlaista huomiota Kalevassa ennen kuin oletettavasti vasta nyt.


Lehdessä oli tänään Valkeesta seitsemän palstan artikkeli, josta tosin vanha ”korvakuva” täytti lähes puolet ja joka kertoi Valkeen saamista yhteiskunnallisista tuista ilman pätevää tieteellistä näyttöä. Artikkeli on tosin Lännen Median yhteinen, mutta mitään muuta syytä artikkelin kirjoittamiselle on vaikea löytää. Miksi muuten maakuntalehdet kirjoittaisivat aiheesta nyt, vain pari viikkoa ennen joulua..?

Aalto-yliopiston professori sanoo sen suoraan: ”Valkee on silkkaa huuhaata jo siksi, että sen led-valoista puuttuvat kaikki punataajuudet, joilla valo ylipäätään voisi tunkeutua pari milliä syvemmälle päähän. Kaikki Valkeen valo jää siis korvakäytävän ihoon, eikä siitä edes pääse mitään aivoihin”

THL:n professori toteaa: ”Edelleen on selvittämättä sekin, mihin muuhun mekanismiin kuin lumevaikutukseen korvaan kohdistetun valon vaikutus perustuisi.” Blogissa on aiemmin arvioitu, että ainoa (myönteinen) vaikutus voisi olla ledien synnyttämä lämmöntunne korvassa.

Artikkelissa Valkeen toimitusjohtaja toistaa vanhoja satuja ja odottaa Valkeen alkavan tuottaa voittoa sen jälkeen, kun tappiota on tullut 30 miljoonaa.

Maailmalla riittää typeryksiä, ja jos osakin heistä haksahtaa Valkee-halpaan, korvavaloja tullaan jatkuvasti myymään pienehkö määrä. Jos noilla typeryksillä olisi edes hieman itsekritiikkiä, he miettisivät ensin tarkasti, kannattaako maksaa noin kaksisataa euroa laitteesta, joka tuottaa valoa ja jonka todellinen arvo on parinkympin luokkaa.

Näyttää siltä, että Valkeen kotimaan myynti on tyrehtynyt ja ainoat tulot tulevat ulkomaan myynnistä.

Sama tamperelaisessa Aamulehdessä julkaistu artikkeli:


maanantai 7. joulukuuta 2015

Rantojen miehet

Reality-tv eli tosi-tv on nykyisin suosittu ohjelmaformaatti. Siinä on kuvattu mm. metsureiden, palomiesten, rekkakuskien, pontikankeittäjien, hoitohenkilökunnan, vuoristolaisten, tullin ja poliisin toimintaa. Suurin osa näyttää olevan yhdysvaltalaista tuotantoa, vaikkakaan kaikkea ei ole esitetty Suomen televisiossa.

Yhdysvaltalaisten ohjelmien ollessa kyseessä pitää aina muistaa, että ne on tarkoitettu ensisijaisesti yhdysvaltalaisia katsojia varten, mikä selittää niiden yksinkertaisen rakenteen: tyhmemmälläkään katsojalla ei pitäisi olla vaikeuksia seurata ohjelmaa. Ja Yhdysvalloissa kun ollaan, tv-ohjelmien ainoa tarkoitus on pitää katsojat tv:n äärellä myös mainosten välinen aika.

Kotimainen tuotanto noudattaa samanlaista rakennetta, ja aiheet ovat hyvin pitkälle samat kuin Yhdysvalloissa. Tosi-tv:n tekeminen lieneekin melko edullista, ja se kiinnostaa katsojia, joten genrelle näyttää riittävän kysyntää myös tulevaisuudessa. On tietenkin selvää, että kukaan ei jaksa katsoa vuodesta toiseen poliisin toimintaa, vaan katsojat kaipaavat varmasti uusia aiheita.

Tuotantoyhtiöillä voi olla vaikeaa keksiä uusia aiheita, eikä kopioiminen ulkomailtakaan aina onnistu aiheen sopimattomuuden vuoksi täkäläisiin oloihin. Tässä tulee ”leikkimielinen” ehdotus uudeksi tosi-tv-formaatiksi: Rantojen miehet.

Rantojen miehet kuvaisi noiden puistokemistien, spurgujen, dokujen ja puliukkojen jokapäiväistä elämää, jota leimaisi jatkuva kamppailu seuraavasta pullosta, ateriasta, yösijasta yms. Sopivia esittäjiä olisi tuskin vaikea löytää. Rantojen miehet näyttelisivät tai pikemminkin esittäisivät itseään ”juomapalkalla”, mikä tekisi tuotannosta erittäin edullista.

Menneinä vuosikymmeninä tuotemerkit kuten Aperita, Vinetto, Gambina, Carillo, Marinella ja Sorbus olivat rappioalkoholistien suosikkijuomia ja lieneekin siitä syystä, että niiden alkoholiprosentti/hinta-suhde oli edullisin. Koska ohjelmassa esiintyisi pakostakin tuotesijoittelua, Alko voisi sponsoroida tuotantoa.

Formaatti saattaisi herättää moraalista pahennusta mutta syyttä, koska se ei olisi sen enempää paljastava tai loukkaava kuin monet muut formaatit, jotka pyrkivät tietoisesti nöyryyttämään (esim. Idols). Se toimisi myös ”opetusohjelmana” alkoholistin uraa ”harkitseville” nuorille. Se voisi kertoa, että alkoholin kohtuuton käyttö ei ehkä olekaan niin hohdokasta...


Rantojen miehet viettävät todellista ulkoilmaelämää. Maassa makaavalla ”herrasmiehellä” on omintakeinen tyyli ottaa aurinkoa. Kuvan henkilöt ovat alan miehiä Lahdesta.


Jotta totuus ei unohtuisi:

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

MV-lehti

MV-lehti on viime aikoina noussut valtamedian uutisotsikoihin kertoessaan uutisista, joista valtamedia vaikenee. Valtamedia katsoo, että MV-lehti liioittelee ja vääristelee asioita. Ehkä se kokee MV-lehden kilpailijakseen..?


Moni valveutunut kansalainen on saattanut havaita, että valtamedia ei kerro kaikkia uutisia totuudenmukaisesti, vaan se itsekin MV-lehteä kohtaan osoittamiensa syytösten tapaan vääristelee mutta päin vastoin kuin MV-lehti myös vähättelee tapahtuneita asioita.

Valtamediaan voidaan katsoa kuuluvan Yleisradio, MTV, Sanoma Media, STT ja suurimmat sanomalehdet. Näiden kohdalla uutisvälityksen riippumattomuus ei toteudu. Vaikka asiasta ei paljon puhutakaan, medialla on tarkat ohjeet, miten mistäkin tapahtumasta tulee uutisoida.

Tiettyjen tapahtumien uutisoinnissa ei toteudu tasapuolisuus, vaan joidenkin ryhmien tekemät rikokset näyttävät nauttivan tietynlaista suojelua. Vaikka poliisin tiedotuksen pitäisi olla puolueetonta ja riippumatonta, myös se noudattaa samanlaisia sääntöjä.

Pelkästään valtamediaa seuraavat kansalaiset voivat jäädä tietämättömiksi siitä, mitä todella tapahtuu. Monissa vähemmän demokraattisissa valtioissa media voi tehokkaasti kontrolloida ja manipuloida kansalaisia. Samaa tapahtuu myös Suomessa. Seuraamalla pelkästään Yleisradion uutisia voi saada vääränlaisen kuvan siitä, mitä todella tapahtuu.

Kaikilla uutistoimituksilla on myös verkkojulkaisunsa. Se takaa nopean uutisvälityksen, mutta siinä näkyy myös internetin nurja puoli: uutisia voidaan manipuloida eli muuttaa ja pahimmassa tapauksessa koko uutinen voidaan poistaa, jolloin sitä ei ikään kuin ollut koskaan tapahtunutkaan.

Maahanmuuttoon liittyvät uutiset näyttävät olevan vahvasti esillä MV-lehden etusivulla.


MV-lehti muistuttaa hieman yhdysvaltalaista National Enquirer -sensaatiolehteä, mutta sillä erotuksella, että jälkimmäinen keskittyy lähinnä julkkisten tekemisiin ja siitä on ainakin joskus julkaistu myös painettu versio.

Tutustumalla MV-lehteen voi vakuuttua siitä, että se tarkoituksellisesti liioittelee ja vääristelee asioita, mutta kaikki uutisoinnin kohteina olevat tapahtumat näyttävät olevan enimmäkseen todenperäisiä. Se on tietenkin sensaatiolehden tarkoitus: liioittelu ja vääristely.

Suuri osa MV-lehden uutisista ovat samoja kuin iltapäivälehdissä. MV-lehden kanta on vain hieman räväkämpi ja suorapuheisempi.

Sosiaalisen median levittäydyttyä nykyaikana lähes kaikkialle kansalaiset saavat sen kautta nopeasti tiedon tapahtuneesta ja ilman valtamedian sensuuria. Asioita ei voida enää pitää pois kansalaisten mielistä yksinkertaisesti vain pidättäytymällä kertomasta niistä.

Vapaassa valtiossa pitäisi olla tilaa kaikenlaisille mielipiteille. MV-lehti edustaa vastakkaista äärilaitaa kuin valtamedia.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Kommeet Oy

Kaleva kertoi oululaisesta startup-yritys Kommeet Oy:stä, joka ”aikoo viedä asiakaspalvelun netissä uudelle tasolle”. Se on tähän asti onnistunut hämäämään 550 000 euroa sijoittajilta, jotka saanevat heittää hyvästi sijoituksilleen. Tekes on tietenkin mukana tuhlaamassa veronmaksajien rahoja.

Mikä on sitten se suuri idea, johon Kommeetin liiketoiminta perustuu? Yritys tarjoaa verkossa pilvipalvelua ja nettikauppiaille mahdollisuutta ”yhdessä selaamiseen”. Pilvipalveluita taitaa olla jo tarjolla pilvin pimein, ja mahdollisuus saada nettikaupan asiakaspalvelija samaan nettisivunäkymään asiakkaan kanssa vaikuttaa hieman epäilyttävältä ja huonosti keksityltä idealta.

Tuon voisi rinnastaa siihen, että katujalkamyymälässä asioivan henkilön luokse tulee liikkeen myyjä tarjoamaan apuaan. Kuten Byggmaxin mainos totesi, suomalainen pyytää apua vain, jos sitä tarvitsee, ja käytäntö lienee sama monissa muissakin maissa.

Nettikauppojen edullisuus ja kilpailukyky on perustunut juuri volyymiin ja pieniin henkilöstökuluihin. Katujalkamyymälöissä volyymit ovat pieniä ja henkilöstökulut suuret monien myyjien vuoksi.

Nyt Kommeet Oy tulee tarjoaman maksullista palvelua, joka lisää nettikauppojen henkilöstökuluja, jotka toteutuessaan siirtyvät tietenkin tuotteiden hintoihin asiakkaiden maksettaviksi. Tuskinpa kukaan tilaisi enää nettikaupoista, jos niiden tuotteet postikuluineen olisivat samat kuin katujalkamyymälöissä.

Kommeetin yritysidealle on vaikea nähdä kysyntää joitakin erityisryhmiä lukuun ottamatta, kuten kehitysvammaisia, dementikkoja ja muita henkisesti vajavaisia henkilöitä, jotka tarvitsevat apua asioidessaan tavallisissa myymälöissä ja yleensäkin kaikissa arkipäiväisissä asioissa. Jokaisen normaaliälyisen pitäisi osata suorittaa nettiostoksensa omatoimisesti itse.

Markkinoinnissa on kyse saada asiakas uskomaan mahdottomaan. Valkee on hyvä esimerkki tuollaista markkinoinnista. Vaikka mitkään virhekorjatut tutkimukset eivät tue Valkee väittämiä, Valkee on siitä huolimatta onnistunut myymään kymmeniätuhansia korvavaloja. Kommeet voi toki saada asiakkaansa uskomaan ”mahdottomaan”, eli että sen tuotteesta olisi niille hyötyä, mutta asiakasyritykset saanevat ennen pitkää huomata, että kokeilu oli pelkkä menoerä.

Kommeetin nettisivulla kerrotaan, että palvelu maksaa 49,90 €/kk, mikä tarkoittaa sitä, että se on tarkoitettu pienille nettikaupoille. Hinnan yhteydessä kerrotaan: ”Max. 10 käyttäjää / verkkosivusto (domain)”, mitä se sitten tarkoittaakin..?


Jos jokin vaikuttaa olevan liian hyvältä ollakseen totta, se ei voi olla totta, ja niinhän se on Kommeetinkin kohdalla. Eihän myynti voi kasvaa 50 prosenttia ainoastaan 49,90 euron kuukausimaksusta?

Yrityksellä on 11 työntekijää, joten 550 000 euron alkupääoma on pian syöty. Mitä sitten? Tekesiltä kerjäämään?

Jotakin näin typerää voitaisiin tuskin keksiä missään muulla kuin Oulussa. Niin kauan kuin internet kukoistaa ja voi hyvin, vastaavia startup-ideoita tullaan näkemään lisää.

Kommeetin nimessä toteutuu vanha latinan sanonta: ”Nomen est omen”. Kommeetin ura tullee jäämään lyhyeksi tähdenlennoksi...

maanantai 30. marraskuuta 2015

Pancho Villan Kärppäburger

Ritaharjun ostarissa toimiva Pancho Villa -cantina mainostaa Kärppäburgeria 16,50 euron hintaan. Sen nettisivulta ei kuitenkaan löydy halaistuakaan sanaa kyseisestä pikaruoka-annoksesta, joten sen sisältämien ainesosien selvittäminen jää visuaalisen päättelyn ja mielikuvituksen varaan.

Kärppäburger näyttää sisältävän jäävuorisalaattia, cheddarjuustosiivun, majoneesia, maustekurkkua, keltasipulia (joka on tosin valkoista väriltään) ja jotakin jugurtin näköistä valkoista tahnaa. Lisäksi siinä on sämpylä ja jauhelihapihvi, joka painaa muissa samanhintaisissa tuotteissa 150 g, joten niin varmasti tässäkin.


Pihvi on kärppäburgerin kallein ainesosa, mutta sen koostumus on arvoitus. Nakkikojut käyttävät usein termejä ”täyslihapihvi” ja ”kokolihapihvi” asiakkaiden hämäämiseksi. Jos pihvissä ei ole mitään sideainetta, se ei pysy kasassa paistettaessa. Mutta ehkäpä Panchon pihvi on enimmäkseen lihaa, koska se erikseen myytynä maksaa 4 euroa.

Ravitsemuksellisesti kärppäburger on huono valinta. Salaatti sisältää nitraattia, joka on kaikkea muuta kuin hyödyllinen hivenaine. Nitraatti on eräänlainen typen oksidi, jollaisia tulee auton pakoputkesta, mutta typpi esiintyy siinä yksiatomisena eikä se ole syntynyt palamisen seurauksena. Elimistössä nitriitiksi muuntuneena se on karsinogeeninen eli mahdollisesti syöpää aiheuttava.

Rasvainen cheddarjuusto sisältää pelkästään ns. kovaa rasvaa, joka nostaa veren LDL-arvoa. Majoneesi on myös rasvaista, mutta jos sen öljy sisältää pelkästään tyydyttämättömiä rasvoja, se ei ole haitallista. Kananmunakeltuainen on saanut vapauttavan tuomion kolesterolin aiheuttajana.

Maustekurkku on nimensä mukaisesti etikalla ja sokerilla maustettua avomaakurkkua, joka itsessään on täysin mautonta ja enimmäkseen vettä sisältävää. Sipuli taitaa olla burgerin terveellisin ainesosa. Valkoisesta tahnasta ei ole varmuutta, mitä se on, sillä sitä ei näytä olevan muissa hampurilaisissa.

Edellä mainitut ainesosat on sijoitettu vehnäsämpylän väliin, mutta sämpylän kokoa on vaikea arvioida. Raaka-ainekustannuksia on hankala arvioida tarkasti, mutta olisi ihme, jos ne olisivat tukkuhinnoilla laskettuna enemmän kuin kolme euroa.

Mitä tekemistä tuolla on mustela erminea -nisäkkään kanssa? Se jäänee arvoitukseksi...


Pancho Villa oli meksikolainen gangsteri.

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tutkimus Tutankhamonin hautakammiossa

Kaksi päivää kestäneiden mikroaaltoskannausten perusteella brittiarkeologi Nicholas Reeves on 90 prosentin todennäköisyydellä vakuuttunut siitä, että piilotettu ja ennestään tuntematon hautakammio, jonka oletetaan kuuluvan Tutankhamonin äitipuolelle tai anopille, kuningatar Nefertitille, sijaitsee pohjoisen seinän takana. (Nefertiti toimi alaikäisen Tutin sijaishallitsijana.) Jos tämä pitää paikkansa, tuleva löytö tulee olemaan vuosisadan merkittävin. Se olisi myös toinen modernina aikana tehty koskematon hautalöytö.

Skannaukset teki japanilainen tutkaspesialisti Hirokatsu Watanabe, joka ennen Tutankhamonin kammion tutkimista testasi laitteidensa toimivuutta toisessa kammiossa, jonka rakenteet ovat tunnetut. Niiden perusteella tutkimusryhmä vakuuttui laitteiden toimivuudesta.


Watanabe laitteensa parissa. Laite näyttää melko yksinkertaiselta, ja sitä olisi vaikea uskoa 2010-luvun huipputeknologian mittalaitteeksi. Olen käynyt samassa hautakammiossa vuonna 1999, ja se on pieni ja melko vaatimaton verrattuna suurempien faraoiden hautakammioihin. ”Kukinta” seinämaalausten pinnassa kertoo, minkälaista tuhoa turistien vierailu kammiossa on saanut aikaan.

Jos tutkimustulokset todetaan riittävän vakuuttaviksi, tutkimuksia jatketaan poraamalla seinään pieni reikä, ja jos seinän takaa löytyy huonetila, reikään työnnetään pieni kamera, jolla nähdään, mitä huonetilassa on. Jos siellä paljastuu olevan artefakteja, Egyptin viranomaiset eivät voi muuta kuin antaa luvan rikkoa seinän, jotta salaiseen kammioon päästään käsiksi.

Samalla tavalla tutkittiin Khufun pyramidin ilmakanavassa sijaitsevan ”oven” takana sijaitsevaa tilaa. Blogissa kerrottiin tästä:

perjantai 27. marraskuuta 2015

Itämaan tietäjät ja ”tähti”

Wikipedia kertoo:

”Matteuksen evankeliumin mukaan viisaat miehet tulivat itäisiltä mailta Jerusalemiin kunnioittaakseen vastasyntynyttä Messiasta, juutalaisten kuningasta, sillä he olivat nähneet taivaalla tähden, jota he pitivät merkkinä tämän luvatun kuninkaan syntymästä. [- - -] Tietäjät löysivät Jeesus-lapsen luo seuraamalla samaa tähteä, jonka he olivat jo kotimaassaan nähneet ja jota on alettu kutsua Betlehemin tähdeksi.”

Tämä (uskomaton) tapahtuma on antanut sykkeen joulun vietolle, ja tuollaisena se opetetaan koulun uskonnonopetuksessa. Kertomuksen mukaan kolme idästä kotoisin olevaa miestä oli tähteä seuraamalla löytänyt perille tapahtumapaikalle, mutta eihän tuollaisen johonkin tähteen perustuvan suunnistamisen pitäisi olla mahdollista. Vai pitäisikö?


Veneilyä harrastavat, merkintälaskun hallitsevat henkilöt tietävät, miten taivaankappaleet eli kiintotähdet ja planeetat (kuineen) liikkuvat taivaalla. Maapallon pyörimisliikkeen vuoksi kaikki tähdet kiertävät maapallon akselin pohjoiselle taivaalle projisoiman pisteen (pohjoinen taivaannapa) ympärillä niin, että yhteen kierrokseen kuluu aikaa yksi vuorokausi. Ainoastaan ns. navanympärystähdet, joihin Pohjantähti kuuluu, näyttävät pysyvän (enimmäkseen) paikallaan.

Mitä kauempana jokin tähti on pohjoisesta taivaannavasta, sitä suuremmassa kehässä se kiertää sitä. Pohjoiset navanympärystähdet näkyvät vain pohjoisella pallonpuoliskolla ja niin, että mitä pienempi on leveyspiiri, sitä matalammalla ne näkyvät taivaalla.

Edellä mainitussa sadussa kyseessä lieneekin ollut tähdenlento, jota olivat koskeneet samat fysikaaliset lainalaisuudet kuin muitakin tähtiä mutta sillä poikkeuksella, että sen asema oli liikkunut suhteessa muihin tähtiin ja niin, että mitä lähempänä maata se oli ollut, sitä suurempi sen näennäinen nopeus taivaalla oli ollut. Ainoastaan jos tähdelento oli täsmälleen ollut pohjoisessa napapisteessä, sitä olisi voitu käyttää suunnistamiseen, mutta kuitenkin vain pohjoiseen osoittavaan suuntaan.

Täten tietäjien oli täytynyt olla tarkalleen ”tapahtumapaikan” eteläpuolella, jotta suunnistuksesta olisi ollut apua, mutta tähdenlennon liikkeen vuoksi se olisi ollut mahdollista vain hetken ajan, kun meteoriitti oli ollut pohjoisessa. Tuon ajan matkanopeus huomioiden liikkuva tähdenlento olisi varmasti vienyt tietäjät kaikkialle muualle kuin haluttuun ”tapahtumapaikkaan”.

Meteoriitti ei voi putkahtaa tyhjästä esiin, vaan se on aina jonkin painovoimakentän alaisena, joka vetää sitä puoleensa, eli se tulee jostakin ja kulkee jonnekin, kunnes se törmää johonkin planeettaan tai sen keskipakoisvoima (nopeus) pienenee niin paljon, että se ei pysty enää vastustamaan jonkin planeetan painovoimaa vaan viimeinkin ajautuu sitä kohti.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Harvinainen kuva Oulusta

Voimakkaalla teleobjektiivilla on saatu vahva syvyysvaikutus Heinäpään suunnasta Isokadulta kesäkuussa 1966 otettuun kuvaan. Vasemmalla olevan tiilirakennuksen takana näkyy Hotelli Arina ja sen takana Puistola ja Rion torni. Kadun oikealla puolella ovat HOP:n rakennus, Otto Karhin puisto ja Valkealinna. Kadun päässä näkyy selvästi Åströmin nahkatehdas, vaikka sinne on matkaa kuvauspaikalta lähes yksi kilometri.


perjantai 20. marraskuuta 2015

Totuus voittaa

Australialainen bloggaaja Phoebe kokeili korvavalon vaikutusta jetlagiin ja kirjoitti siitä enimmäkseen myönteisen arvostelun sivustolleen lokakuun lopulla. Törmäsin tuohon kirjoitukseen edellisen Valkee-artikkelin kirjoittamisen yhteydessä.


Phoebe twiittasi kokeilustaan linkin kera. Valkee iski tietenkin heti kiinni tuohon ja uudelleentwiittasi sen omalle sivulleen.


Koska halusin oikaista Phoeben saamaa vääränlaista käsitystä Valkeen korvavalosta, jolla ei voi olla minkäänlaista vaikutusta jetlagiin, koska se ei todistetusti vaikuta myöskään kaamosmasennukseen (tai mihinkään muuhunkaan Valkeen väittämään vaivaan), jätin arvostelun kommentiksi maininnan, että korvavalo on huijausta, ja seuraavat (tutut) linkit:



Nyt näyttää siltä, että kommentilla oli vaikutusta, koska arvostelua ei enää löydy Phoeben sivustolta. Phoebe varmastikin teki omat päätelmänsä luettuaan Earlight Swindle -sivustoa ja ajatteli, että ei halua olla mukana Valkee-huijauksessa. 


Voihan tietenkin aina olla mahdollista, että arvostelu on poistettu jonkin muun syy vuoksi, mutta se ei liene kovinkaan todennäköistä. Jos luetun ymmärtämisessä ei ole vaikeuksia, Earlight Swindle -sivuston viestin pitäisi mennä perille:

Valkee HumanCharger aka Bright Light Headset is nothing else but a scam

torstai 19. marraskuuta 2015

As Oy Oulun Sofia

NCC-rakennusliike on tehnyt harvinaisen teon ja pannut kaksi Oulun Kirkkokadulle valmistunutta kerrostalohuoneistoa alennusmyyntiin. Ehkäpä ne ovat käyneet huonosti kaupaksi ja NCC haluaa takaisin itselleen niihin sijoittamansa rahoitusosuuden eli niiden myyntihinnat..?


Osakehuoneistojen rakentaminen on perinteisesti ollut alan itsensä säätelemää suhdanteiden mukaan. Rakentaminen on aloitettu vasta sitten, kun riittävä määrä (tavallisesti yli puolet) halukkaita on sitoutunut ostamaan huoneiston kyseisestä yhtiöstä. Rakennusliike on historian ja tilastollisen todennäköisyyden perusteella voinut luottaa siihen, että loputkin huoneistot menevät kaupaksi rakentamisen aikana. Tällä säätelyllä ala on voinut välttää kilpailun ostajista, mikä olisi tietenkin johtanut hintojen alentamiseen.

Tämä on pitänyt suomalaisen asuntorakentamisen kalliina, eli rakennettu laatu ei missään nimessä vastaa huoneistoista maksettua hintaa. Rakennusliikettä ei kiinnosta tippaakaan, vaikka rakenteet jäävät kosteiksi tai jopa märiksi. Se luottaa siihen, että mahdollisten kosteusongelmien syntymiseen kuluu useita vuosia – niin kuin useimmiten kuluukin.


Sofian 4. kerroksen huoneisto onkin Forum24-lehdessä julkaistun ilmoituksen jälkeen mennyt jo kaupaksi, mutta alimman kerroksen A2-huoneisto ei vielä ole. Syytä tuohon ei ole vaikea keksiä. Alimman kerroksen huoneistona se sijaitsee pihatasolla mutta tosin sisäpihan eikä kadun puolella. Tässä tuskin voidaan puhua mistään ”harvinaisesta yksityisyydestä”..?


Huoneistojen pohjien suunnittelu perustuu kerrosalan hyödyntämisen maksimointiin, eli kerrosala pyritään käyttämään mahdollisimman hyvin hyödyksi, mikä johtaakin usein epäkäytännöllisiin ratkaisuihin.

Tiloihin PH ja KHT tärvääntyy melko suuri osa huoneiston neliöistä. Pieni U-muotoinen keittiö on huonoin mahdollinen. Kaappitilaa on erittäin vähän tämän kokoiseen huoneistoon. Nurkkia on vaikea hyödyntää, ja toisessa nurkassa kulkee viemäriputki ja vesijohdot. Ruokapöydän joutuu sijoittamaan kauaksi ikkunasta. Ideaalisin sijainti ruokapöydälle on tietenkin itään avautuvan ikkunan edessä.


Mitä tämä kaikki sitten maksaa? 267 282 eurolla tuon kaiken saa omakseen, mutta kauppaan riittää 104 267 euroa, jolloin loppu jää lyhennettäväksi taloyhtiön lainasta. 298 eurolla kuukaudessa pitäisi lyhentää huoneiston 163 006 euron osuutta taloyhtiön lainasta.

NCC on tietenkin järjestänyt lainalle erittäin pitkän takaisinmaksuajan, jotta huoneiston saisi ostettua suhteellisen helposti ja hoito- ja pääomavastike yhteensä (484 euroa) olisi jopa vähemmän kuin vastaavan kokoisen huoneiston vuokra. Ilman korkoa yhtiölainan takaisinmaksuun kuluisi 45 vuotta. Kahden (2) prosentin vuosikorko lainaosuudesta olisi 3260 euroa, jonka maksamiseen pääomavastike (3576 euroa) lähes kokonaisuudessaan kuluisi. Tuolloin lainan takaisinmaksu jatkuisi ikuisuuteen...

Ilman alennusta A2-huoneisto olisi maksanut 27 718 euroa enemmän. Sofian kuvat on havainnekuvia eli tietokoneella luotuja.

Tontilla sijaitsi aikaisemmin vanha asuinkerrostalo, joka purettiin vuonna 2013 Sofian tieltä ja joka tyylinsä perusteella näyttää valmistuneen 70-luvun lopulla. Odottaako Sofiaa sama kohtalo 2050-luvun alussa?


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kaupan keskittyminen jatkuu

Tuore uutinen kertoo, että Suomen Lähikaupan Valintatalo- ja Siwa-ketjut siirtyvät Keskon omistukseen. Kaupan toteutumisen jälkeen maahan jää enää kolme merkittävää kauppaketjua kokonsa mukaisessa järjestyksessä: S-ryhmä, Kesko ja Lidl. Näiden lisäksi ovat pienemmät M-ketju, Tokmanni, Halpa-Halli ja joitakin riippumattomia, enimmäkseen yhden myymälän kauppoja.


Vielä joitakin kymmeniä vuosia sitten kauppaketjuja oli paljon enemmän, kuten em. S-ryhmän ja Keskon lisäksi punapääoman hallitsema E-liike (jonka perillinen Suomen Lähikauppa tosin on), Spar ja Tuko.


Hyvää kaupassa on tietenkin se, että Lähikaupan myymälät eivät mene S-ryhmälle, jolla on jo nyt tietyissä kaupungeissa vääristyneen suuri markkinaosuus. S-ryhmän pohjoissuomalaisella haaralla Arinalla on erityisasema Oulussa. Muilla ketjuilla on ollut vaikeuksia saada lupia elintarvikemyymälöilleen, jos se on uhannut Arinan Prismoja ja S-marketteja.


Halpa-Halli olisi halunnut luvan elintarvikemyynnille Limingantulliin, mutta se ei tietenkään onnistunut, koska kaupunginosassa oli Prisma elintarvikemyynteineen. Erikoinen piirre tässä on se, että silloin kun Arina rakensi vanhaan varastokiinteistöön uutta markettiaan, rakennuslupa ei olisi sallinut elintarvikemyyntiä, mutta Arina siitä huolimatta rakensi Prisman sellaiseksi kuin se nyt on. Koska Arinalla on läheiset suhteet kaupungin johtoon, lupa ”muutettiin” jälkikäteen elintarvikemyynnin sallivaksi. Toisen ketjun kohdalla tuo ei ehkä olisikaan onnistunut...


S-ryhmä hotkaisi Suomen Sparin myymälät kymmenisen vuotta sitten, joten nyt oli Keskon vuoro.


Nykyaikana kaikenlaisen propagandan ja harhaanjohtavien mielikuvien synnyttäminen on lisääntynyt voimakkaasti. Prisman mantra ”Hyvä mutta halpa” ei tietenkään pidä paikkaansa.

tiistai 17. marraskuuta 2015

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Oulun Energia markkinoi aurinkovoimaloita valheellisin perustein

”Entäpä jos yrityksesi tuottaisi tarvitsemansa sähkön itse? Oma aurinkovoimala tuo yrityksellesi useita kilpailukykyisiä etuja. Se on kestävä, kannattava ja luotettava investointi, jonka saat tuottamaan nopeasti ja vaivattomasti. Ja aurinko tuottaa enemmän kuin arvaatkaan – myös pohjoisessa.”

[Eikä tässä vielä kaikki:]

”Voit saada 30 %:n TEM:n energiatuen voimalallesi. Investoinnin takaisinmaksuaika noin 9 vuotta (sis. TEM:n tuen)”

”Oma aurinkovoimala on yrityksellesi järki-investointi: se tuottaa taloudellisesti ja tasaisesti sähköä yrityksesi tarpeisiin. Ja vieläpä pitkään: voimalan tuottotakuu on 25 vuotta ja käyttöikä jopa 50 vuotta.”

Jos tuon kuulisi Ostos-TV:stä, jossa kaupataan kaikenlaista ylihintaista ala-arvoista roskaa, jolla ei tee mitään ja jota kukaan ei ostaisi tavallisesta kaupasta, jossa tuotetta voisi tarkastella lähemmin ja jossa ei tarvitsisi kuunnella Ostos-TV:n aivopesevää myyntipuhetta, sen voisi ymmärtää, mutta kun kyseessä on Oulun kaupungin omistuksessa oleva Oulun Energia, joka omistaa sähkönjakeluverkon Oulun kaupungin alueella, siinä on todellakin jotakin outoa.

Blogissa on aiemmin käsitelty aurinkosähköä useammassa artikkelissa, ja niissä on todettu aurinkoenergian kyseenalainen hyöty maassa, joka sijaitsee 60. ja 70. leveyspiirien välissä ja jossa pilvinen säätyyppi on vallitseva.


Oulun Energian markkinointiargumentit ovat vääristeltyjä ja jopa valheellisia.

”Entäpä jos yrityksesi tuottaisi tarvitsemansa sähkön itse?” 

Virkkeessä ei tosin ole sanaa ”kaiken”, mutta sen halutaan selvästi antaa sellainen kuva, että yritys voisi tuottaa kaiken (ja aina) tarvitsemansa sähkön itse. Se on tietenkin täysin mahdotonta. Tuskin tarvitsee olla mikään Albert Einstein vilkaistessaan nyt ulos ikkunasta ja katsoessaan harmaata taivasta ymmärtääkseen aurinkopaneelien energiantuoton olevan tasan nolla.

”Se on kestävä, kannattava ja luotettava investointi, jonka saat tuottamaan nopeasti ja vaivattomasti.”

Kestävyydestä ei ole mitään takeita uuden teknologian ollessa kyseessä. Taloudellisesta kannattavuudesta ei myöskään ole mitään takeita. Kannattavuuden illuusio on saatu aikaan vääristelyllä ja jopa valehtelulla. Sama pätee myös luotettavuuteen: kyseessä on sen verran uutta tekniikkaa, että MTBF-arvosta ei ole mitään tietoa.

”Ja aurinko tuottaa enemmän kuin arvaatkaan – myös pohjoisessa.”

Potentiaalisella ostajalla ei ole mitään käsitystä paneelien tuotosta, mutta kun Oulun Energian sutki myyntimies esittelee kesä- ja heinäkuun teoreettisia tuottokuvaajia, ostaja on ”myyty” hämäävin perustein. Kaikkina muina vuodenaikoina tuotto on paljon pienempi, ja pilvisyys ja vesisade pienentävät sitä vielä enemmän.

”Voit saada 30 %:n TEM:n energiatuen voimalallesi. Investoinnin takaisinmaksuaika noin 9 vuotta (sis. TEM:n tuen).”

Jos valtio (veronmaksajat) maksaa 30 prosenttia kustannuksista, investoinnin takaisinmaksuaika tietenkin lyhenee, mutta kukaan ei voi sanoa, miten pitkä se vielä silloinkin on. Kyse on investoinnin hinnasta vuotuisine ylläpitokuluineen ja sähköenergian hinnasta. Mitä halvempaa sähkö on, sitä pidemmäksi muodostuu takaisinmaksuaika. Oulun Energian esittämä 9 vuotta on täysin hatusta vedetty luku ja erittäin todennäköisesti liian lyhyt. Sen ainoa tarkoitus on vakuuttaa ostaja investoinnin ”kannattavuudesta”

”Oma aurinkovoimala on yrityksellesi järki-investointi: se tuottaa taloudellisesti ja tasaisesti sähköä yrityksesi tarpeisiin.”

Järki-investointi? Se on pikemminkin järjetön investointi. Sama valehtelu jatkuu edelleen: se tuottaa ”tasaisesti” sähköä. Aurinkopaneelin energiantuotto on kaikkea muuta kuin tasainen. Vaikka unohdetaankin vuorokautinen vaihtelu (joka vaihtelee sen hetkisen vuodenajan maksimista nollaan), paneelin tuotto vaihtelee vuodenaikojen mukaan keskikesän maksimista sydäntalven nollaan.

”Ja vieläpä pitkään: voimalan tuottotakuu on 25 vuotta ja käyttöikä jopa 50 vuotta.”

Kukaan ei tiedä paneelien tuottoa 25 vuoden käytön jälkeen, eikä järjestelmän ostaneella ole riittävää teknistä asiantuntemusta arvioida sitä tuolloin. Käyttöikä on arvoitus, mutta 50 vuotta vaikuttaa melko utopistiselta.

Kaupungin liikelaitoksen työntyminen yksityiselle sektorille kilpailemaan on erittäin kyseenalaista. Se voi säädellä tulostaan muuttamalla sähköenergian siirtohintoja ja perusmaksuja. Koska sillä on tuottovelvoite kaupungin kassaan, se on voimakkaasti sidoksissa kaupungin hallintoon.

Oulun Energian nettisivulla oleva grafiikka kertoo (tyhmemmällekin), että Oulun Energian aurinkovoimalan markkinointi perustuu valheeseen. Sinisen kuvaajan (tuotto) derivaatta on kasvava eli voimalan tuotto kasvaa joka vuosi, vaikka aurinkopaneelien tuoton pitäisi pienetä niiden vanhetessa. Jos vuosituotto olisi vakio (mikä sekään ei vastaisi todellisuutta), kuvaajan derivaatta olisi vakio eli kuvaaja olisi suora viiva. Tosi asiassa kumulatiivista energiantuottoa kuvaavan kuvaajan pitäisi kaartua loivasti alaspäin ajan funktiona.


Oulun Energia tekee väärin, kun se huomioi tuottokuvaajassa energian hinnan nousun inflaation ym. syiden vuoksi. Kun kerran investointi maksetaan ostohetkellä, sähkön hinnassa pitäisi myös käyttää sen nykyistä hintaa. Koska kuvaaja on pantu kaartumaan ylöspäin, se leikkaa investointikuvaajat aikaisemmin, mikä antaa valheellisen käsityksen investoinnin lyhyestä takaisinmaksuajasta. Todennäköisesti kuvaajat eivät tule koskaan leikkaamaan toisiaan, mikä kertoisi investoinnin kannattamattomuudesta.

Olkiluodon uusi ydinvoimala on valmistumassa ja Pyhäjoen voimala valmistunee kymmenen vuoden kuluttua. Mikään ei tue sähkön hinnan nousua, vaan sähkön hinta tulee todennäköisesti pysymään alhaisena useiden seuraavien kymmenien vuosien ajan.

Oulun Energia käyttää markkinoinnissa apunaan valtion tukea, vääränlaista laskentatapaa, asioiden vääristelyä ja jopa suoranaista valehtelua. Ilman näitä aurinkoenergia näillä leveysasteilla osoittautuisi kannattamattomaksi.

Tässä oli jälleen kerran esimerkki, miten tehdään valheellista markkinointia. Jos aurinkovoimaloista kerrottaisiin totuus, kukaan jotakin todellista viherpiipertäjää lukuunottamatta ei niitä ostaisi. On toki olemassa maita, joissa aurinkovoimalan käyttö on taloudellisesti kannattavaa. Mutta ne sijaitsevatkin pienemmillä leveyspiireillä, aurinkoinen poutasää on vallitseva säätyyppi ja sähköenergian hinta on niissä paljon kalliimpaa kuin Suomessa.

lauantai 14. marraskuuta 2015

Sushia, sushia!

Näin mainostaa oululainen Tomo-sushibaari nettisivullaan. Koska tuollaisesta paikasta ei oikein voi käyttää ravintola-nimitystä ja yritys itsekin käyttää bar-sanaa nimessään, kutsuttakoon sitä sitten baariksi. Tomo-sushibaarilla on kaksi paikkaa Oulussa: keskustassa ja Ritaharjun ostoskeskuksessa.

Sushi on lähtöisin Japanista, ja siinä on tavallisesti riisiä ja kalaa tai kasviksia. Annosmalleja on kaksi erilaista: riisipalleron päälle aseteltu kalanpala tai merileväsuikaleeseen rullattua riisiä, jonka keskellä on kalanpala. Rullaustapoja näyttää olevan kahdenlaisia.

Japanilaista kalavoittoista ruokavaliota on pidetty terveellisenä, ja sen vuoksi läskisoosi-Suomen kansantaudit ovatkin siellä harvinaisia. Tuhansien järvien Suomen elintarviketurvallisuudesta vastaava Evira on antanut suosituksen, jonka mukaan haukea saisi syödä korkeintaan vain kaksi kertaa kuukaudessa, koska se sisältää metyylielohopeaa, joka on hermostomyrkky.

Tomo-sushibaari on koonnut esitteeseensä erilaisia susheja, jotka ovatkin erikoisen näköisiä. Annospalojen kokoja on vaikea arvioida, mutta tuskin ne kovin suuria ovat. Annos n:o 15 on huvittava: se on pelkkä rullattu siivu norjalaista kassilohta.


Yllä olevan kuvan ”annoksien”, joihin kuuluu kaksi sushia, hinnat ovat 3,40–5,80 euroa. Lohirulla (1 kpl) maksaa 3,50 euroa. Mitä eksoottisempaa kalaa on riisipalleron päällä, sitä korkeampi on hinta.

Makuasioista ei voi kiistellä, mutta mikään makunautinto sushi tuskin on: keitettyä riisiä ja raakaa kalaa. Sushiannokset näyttävät sellaisilta, että jokainen osaisi valmistaa niitä kotonaan.

Jotta ruokaa olisi riittävästi, sen määrän tulisi olla noin 500 g, josta noin 350 g olisi (pehmeäksi keitettyä) riisiä ja 150 g kalaa. Tuo määrä maksaisi sushibaarissa vähintäänkin 15 euroa, jolla saisi neljä annosta (kahdeksan kappaletta) kuvan lohinigirejä (n:o 5). Vertailun vuoksi sama annos itsevalmistettuna maksaisi noin 1,30 euroa. Riisi maksaisi noin 0,1 euroa ja kala noin 1,2 euroa (ruodottoman fileen kilohinta 8 euroa).

Susheja myydään myös (oikeina) annoksina. Suzu (n:o 2), jossa on 12 sushia, maksaa 17,50 euroa. Tässä vaihtoehdossa kahden sushin hinta tulee edullisemmaksi kuin edellä, mutta se kertoo selvästi sen, että kahdeksan sushia ei voi painaa 500:tä grammaa vaan jonkin verran alle, mikä tekee edellä olevan vertailun vielä epäedullisemmaksi sushibaarin tuotteille. Suzy on yhden hengen annos, ja tuskin sekään painaa 500:tä grammaa.


Tämä todistaa taas kerran, miten pienen osan ruokapaikan ainesten hinta on annoksen myyntihinnasta. Tomo-sushibaarissa se on jopa alle kymmenesosan. 

Kaikkien kalasushien raaka-aineet ovat tuontitavaraa, joten Tomo-sushibaari ei voi oikein heilutella avainlippua. Miksiköhän kotimainen kala ei ole kelvannut..?

Suomalainen sushi sisältäisi elohopeahaukea, joka kannattaisi joko pakastaa kahdeksi vuorokaudeksi tai suolata kylläisessä suolavedessä, jotta mahdolliset toukat kuolisivat, vaikka toisaalta lapamato taitaa nykyaikana olla katoavaa kansanperinnettä...


Elohopeahauki