KOK 1970 lukee erään vuonna 1921
valmistuneen heinäladon seinässä. Nimikírjaimet hirsiseinässä
olivat eräänlaisia menneiden aikojen graffiteja, mutta jos sen teki
79-vuotias ukko, eikö se ollut hieman lapsellista? Mutta niin Onni
Kalle sen vain teki.
Sanotaan, että tasan eivät käy onnen
tai älyn lahjat, ja tuo sanonta pitää paikkansa tuon paukapään
kohdalla. Voisi olla vaikea uskoa, että Onni Kallen setä oli
arkkiatri Juho Jaakko Karvonen, mutta totta se on. Karvonen oli myös blogissa aikaisemmin mainitun ”hopeakaivosyrittäjän” veli.
Karvosen (myöhemmin ”JJ”)
tutkimustyö liittyi läheisesti syfilikseen tai kansanomaisemmin
kuppatautiin. Kuppa saattaa nykyaikana vain naurattaa, ja moni pitää
sitä vain kiusallisena tuliaisena etelänmatkalta, mutta vielä sata
vuotta sitten ennen antibioottien kehittämistä se oli vakava ja
usein hitaaseen riuduttavaan kuolemaan johtava tauti.
JJ lähti vuonna 1883 opintielle
takapajuisen pohjoissuomalaisen pitäjän talosta, jonne tuskin oli
edes kulkukelpoista tietä ja jonne saatiin sähkö niinkin myöhään
kuin vasta vuonna 1965!
Kielipolitiikka oli voimissaan jo
tuolloin, ja kerrotaan, että JJ:n ensimmäistä suomenkielistä
väitöskirjaa ei olisi hyväksytty nimenomaisesti siinä käytetyn
(väärän) kielen eikä niinkään sisällön vuoksi.
Tiedekuntakokous hylkäsi väitöskirjan, vaikka vastaväittäjä
puolsi sen hyväksymistä. JJ teki uuden opinnäytteen saksaksi, ja
se hyväksyttiin.
JJ:n ansioitumisesta lääketieteessä
kertoo varmastikin hänen toimimisensa lääkintöhallituksen
pääjohtajana itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina ja nimitys
arkkiatriksi 70-vuotiaana.
JJ:n kotitalo 1920-luvulla. (Kuva on
otettu navetan katolta.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti