lauantai 19. toukokuuta 2018

Euroviisut 2018

Kilpailu, joka on kasvanut itseään suuremmaksi ja jossa musiikki on jäänyt lavakoreografian ym. hömpän varjoon, käytiin viikko sitten Portugalissa.

Kisoissa tapahtui suuri vääryys. Se ei kuitenkaan ollut se, että Saara Aalto ei voittanut, vaan se, että Netta Barzilai, joka on kuin Saara Aalto + 25 kg, voitti surkealla kappaleellaan ja vastenmielisellä esiintymisellään.

Viime vuoden voittaja ja kisojen isäntämaa jätettiin irvokkaasti viimeiseksi 39 pisteellä. Aalto sai (vain) seitsemän pistettä enemmän.

Musiikin hyvyydellä ei näytä olevan mitään tekemistä sen kanssa, pääseekö jokin kappale semifinaalien karsintojen jälkeen finaaliin – niin kuin ei myöskään voiton kanssa. Belgian ”A matter of time”, joka oli yksi parhaimmista ehdokkaista, ei päässyt finaaliin.


keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Postimaksut nousivat jälleen

Posti korotti postimaksuja 4.5.2018. 1. luokan postimerkin hinta nousi 1,50 euroon. Markoiksi muutettuna se on 8,92 mk.

Ensimmäiset ikimerkit ilmestyivät 2.3.1992, ja 1. luokan merkki kuvasi Hämeen valkovuokkoa. 1. tarraikimerkki ilmestyi 9.10.1992, ja se julkaistiin 10 kappaleen pienoisarkkina.


Vuonna 1992 1. luokan ikimerkki maksoi 2,10 mk eli 0,35 euroa. Se oli tarkoitettu 50 gramman kirjelähetyksiin. Rahan arvo on heikentynyt Suomessa ajalla 1992–2017 noin 39 prosenttia. Inflaatio huomioiden vuoden 1992 ikimerkki maksaisi nyt siten 3,02 mk eli 0,55 euroa.

Kun rahan arvon heikentymisen vaikutus poistetaan, 1. luokan postimerkin hinta on noussut noin 2,7-kertaiseksi. Minkään muun hyödykkeen tai palvelun hinta ei ole tuona aikana noussut yhtä paljon.

Kirjelähetysten määrä vähenee jatkuvasti, ja kompensoidakseen heikentyvää tulostaan Posti nostaa postimaksuja, mistä vääjäämättä seuraa noidankehä: maksujen nousut vähentävät kirjelähetysten määrää, jolloin postimaksuja täytyy jälleen korottaa jne...

1,5 euroa on törkeä hinta 50 gramman painoisen kirjeen lähettämisestä vaikkapa tien toiselle puolelle.

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

No Comment: 8

Euronews-tv-kanavalla oli yhteen aikaan (ja saattaa olla vieläkin) ohjelma, jonka nimi oli No Comment. Siinä näytettiin uutiskuvaa maailmalta ilman selostusta tai tekstitystä.

Tämäkään ”uutiskuva” (tai pikemminkin blogikuva) ei kaipaa täydentävää selostusta.


4.5. tehdyssä päivityksessä kerrotaan: ”Our goal was at first to be able to produce a reception maximized phone and then, later, add new security features for the second Certum 2 model.”

ZR yritti siis myydä käytännössä lähes saman puhelimen kahteen kertaan. Siis tähän tapaan: ostat ensin ”maailman parhaimman kuuluvuuden” tarjoavan puhelimen, joka maksaa 499 dollaria, 699 dollaria tai jotakin muuta, ja sitten kun ”tietoturvallisuus” alkaa huolettaa, raotat jälleen lompakkoasi ja pulitat ZR:lle jälleen 499 dollaria, 699 dollaria tai jotakin muuta.

Certum 2 -puhelimen Indiegogo-kampanjalle tulee käymään täsmälleen samoin, joten yrityksessä kannattaisi vakavasti miettiä, onko se kaiken vaivan arvoista, kun vaarana on joutua toisen kerran naurunalaiseksi.


Loppukevennyksenä laulu numero kahdeksasta.


perjantai 4. toukokuuta 2018

Flip, flop, Cmicro

Totuuden hetki koitti Cmicrolle. Se keräsi vajaat kolmetuhatta euroa Indiegogossa. Viimeisen kuukauden aikana ei tullut ainoatakaan uutta tukijaa.

Jos lasketaan, millainen summa Cmicron tarjouksista (perk) olisi Indiegogossa muodostunut – ”normaalihinta” olisi tullut olemaan 10–12 prosenttia kalliimpi – saadaan

2000 * (69 + 74 + 89) USD = 464 000 USD

Vaikuttaa todellakin suuruudenhullulta ja etenkin, kun tarkastellaan kerättyä summaa, joka jäi vaatimattomaan 3094 dollariin. Maailma ei selvästikään ollut vielä valmis tälle ”innovaatiolle”. Oliko syy sitten tuotteessa vai IGG-tukijoissa, sitä voi itse kukin arvuutella mielessään.


Cmicron floppaaminen tietää nyt lisää palaneita suita ja silmiä, menetettyjä ravintoarvoja ja kylmiä ruoka-annoksia. Se lupaa varmasti lisää työtä silmä- ja korvalääkäreille. Ja ehkäpä jollekin optikolle tarjoutuu tilaisuus valmistuttaa tekosilmä jollekin silmänsä polttaneelle...

Tuohon on nyt tuhlattu 50 900 euroa veronmaksajien rahaa, joka meni täysin hukkaan, mutta lisää on tulossa. Ely-keskuksen vuoden 2016 hankekuvaus:


Ely-keskuksen vuoden 2018 hankekuvauksessa on rahaa tulossa 56 000 euroa. Tukea ei ilmeisestikään ole vielä maksettu, tai sitten joidenkin byrokraattisten kiemuroiden vuoksi se näkyy vielä muodossa: ”Toteutunut julkinen rahoitus yhteensä: 0”


Tämän hankkeen nimi on hienosti ”Cmicron kansainvälistyminen”. Se taitaa nyt ”sattuneiden syiden vuoksi” jäädä toteutumatta...

Sitten kun vuoden 2018 tuki maksetaan (tai on jo maksettu), veronmaksajat ovat tukeneet tuota naurettavuutta 106 900 eurolla.

Wiciotin hakemuksissa ei ole esitetty minkäänlaisia tavoitteita: ei uusia työpaikkoja eikä kestävää kehitystä. Asmo Solutions sentään esitti joitakin tavoitteita, ja laturin väitettiin tukevan kestävää kehitystä, vaikkakin blogi osoitti ne enimmäkseen vääriksi tai liioitelluiksi.

Tekesin ja ely-keskuksen virkailijat pitäisikin saada vastuuseen veronmaksajien rahojen haaskaamisesta. Jokaisen normaaliälyisen olisi pitänyt ymmärtää, että Cmicron kaltaisella tuotteella ei ole tulevaisuutta. Olisiko sitten niin, että kyseisillä virkailijoilla ei ole tuota ”normaalia älyä”? Onko siellä käytettävissä liikaa rahaa, jolle ei löydy järkevämpiä kohteita?

Blogi kirjoitti 21.3.2018 ensimmäisessä Cmicro-artikkelissa seuraavaa: ”Blogiin tuli vinkki tästä uudesta patentoidusta innovaatiosta, joka vaikuttaa niin typerältä keksinnöltä, että sillä ei voi olla tulevaisuutta.” Ja eihän sillä sitten ollutkaan...

Toivottavasti tuosta vallankumouksellisesta mikrokuvusta ei enää kuulla. Tämä on aivan oikeudenmukainen ”kohtalon tuomio”, että Cmicron taru päättyy tähän.

106 900 euroa...

Voi v****!

Se on aivan sama, millä tavalla joukkorahoituspalveluiden tukijoilta petkutetaan rahaa, mutta jos veronmaksajia petkutetaan (viranomaisten avustuksella) myös, se on väärin.

P. S. Cmicro sai tämän kirjoittamisen jälkeen viimeisenä päivänä yhden uuden tukijan, joten keräyspotti nousee ”huimaan” 3 143 dollariin. Mutta eikö tuo ollut aivan turhaa, koska Indiegogo tulee ehtojen mukaisesti palauttamaan tukijoiden rahat, koska tavoite ”ei aivan” täyttynyt? Siitä jäi uupumaan lähes 22 000 dollaria.

tiistai 1. toukokuuta 2018

Onko sinun kirja-arvostelusi tässä?

Nyt sinulla on mahdollisuus kirjoittaa ja saada julkaistua kirja-arvostelusi laturiyrittäjän kirjasta Asmo – No exit (ja muuta satuilua) pahamaineisessa Oulun 1 -blogissa. Jotta tekstistä ei tulisi liian pitkä, arvostelussa kannattaa keskittyä Asmo-laturia käsitteleviin asioihin.


Koska Asmo-laturin taru oli alusta alkaen käytännössä katsoen valhetta, on luultavaa, että sama toistuu kirjassa. Arvostelun tarkoitus olisi tuoda nämä valehtelut ilmi samaan tapaan kuin ”oikeat” kirja-arvostelijat etsivät virheitä ja muita epäjohdonmukaisuuksia arvostelemastaan kirjasta. Niitä varmasti on ja paljon.
 

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vappupäivä 1984 Oulussa

Kalevan lehtikuvassa näkyy, että kaikki odottavat Otto Karhin puistossa jotakin tapahtuvaksi, mikä poistaisi vallitsevan tylsyyden.


Etualan viisikolla on oululaiseen tapaan meneillään tylsä hetki.


Ajankohtaan sopivasti Kom-teatteri esittää kappaleen Taistojen tiellä


sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Lukijan mielipide: Turvallista grillaamista

(Blogin huomautus: Tämä on melko henkilökohtainen mielipide, mutta sallittakoon se näin grillauskauden alkaessa ja koska kyseessä on tärkeä asia. Pitäkäämme mielissämme, että Ruovedellä paloi talo liian lähelle ulkoseinää jätetyn kuuman grillin vuoksi.)

Kuvassa grillimaisteri näyttää esimerkkiä turvallisesta grillaamisesta. Etäisyyttä seinään on tosin vain noin yksi metri, mutta kyseessä on kaasugrilli, jonka voi tosin juovuksissa tönäistä nurin seinää vasten, ja tuolloin voidaan niin sanotusti todeta, että ”historia toistaa itseään”.


lauantai 28. huhtikuuta 2018

Kuis huiskii, BrightCharger?

BrightCharger-laturit luvattiin toimittaa tukijoille maaliskuun alussa, mutta onko niin tehty? Indiegogo-sivulla ei kerrota mitään sellaisesta. Siellä on vain maininta ”lupauksesta”.

Tavallisesti kampanjoijat mainitsevat sen sivullaan, koska se on eräänlaista mainontaa ”onnistuneesta” kampanjasta eli siitä, että tukijat ovat saaneet laitteensa ja yrityksellä menee hyvin. Myöskin tukijat kommentoivat usein saamiaan tuotteita, eli niitä joko kehutaan tai haukutaan.

Jos BrightCharger olisi saanut laturin valmiiksi ja tuotannon toimimaan, eikö voisi ajatella, että noita ”patentoituja” latureita yritettäisiin myydä muillekin? Nyt niitä on myyty vain alle 20 000 euron arvosta, jos oletetaan, että ne olivat yleensä lainkaan valmistuneet ja ne oli toimitettu tukijoille.

Joka tapauksessa tässä on jotakin outoa. Vai olisiko sitten niin, että muiden tahojen tekemät patentit olisivat aiheuttaneet vaikeuksia.

Yksikään media ei ole hiiskunutkaan mitään BrightChargerin valmistumisesta ja latureiden toimittamisesta tukijoille. Silloin kun oululainen ”patenttilaturi” valmistui, se ei jäänyt medialta huomaamatta, ja Kalevan toimittaja jopa ylisti sen ”palamattomuutta”.

Keskisuomalainen hehkutti otsikollaan vuonna 2014: ”Muuramelainen haluaa valloittaa maailman uudella laturillaan”

Siinä taisi kuitenkin jäädä maailma ”valloittamatta”, ja kuusi ydinvoimalaa saa huokaista helpotuksesta, koska niitä ei tarvitsekaan sulkea.


Mobiili.fi kertoi vuosi sitten: ”BrightChargerin on kehittänyt kansainvälinen asiantuntijatiimi, jossa yhdistyy tuotekehitysosaaminen, immateriaalioikeuksien tuntemus sekä pitkä kokemus akkujen lataukseen liittyvästä tutkimuksesta.”

Immateriaalioikeuksien tuntemus..? Huonostipa IPR-asiat tunnettiin, jos BrightCharger yritti patentoida muiden jo patentoimia toiminnallisuuksia.

Tuleeko myöskin Muuramesta lähitulevaisuudessa startup-yrittäjän omaelämänkerta, jossa valitetaan sitä, miten kaikki meni palamattomien latureiden markkinoilla pieleen, ja annetaan ”neuvoja” uusille yrittäjille?

torstai 26. huhtikuuta 2018

Certum Phonen uusi taktiikka

Zero Reception on kohdannut totuuden: ”Suomalaispuhelin floppasi rajusti jo ennen julkaisua – uusi malli työn alla”

”Meille on tullut palautteen perusteella hyvin selväksi, että meidän pitää tehdä muutoksia puhelimeen, sanoo Zero Receptionin toimitusjohtaja Janne Knuutinen.”

”Ensimmäinen Certum Phone on nyt hylätty. Sen sijaan suunnitelmia aikaistetaan seuraavan mallin tuomiseksi tarjolle nopeammin.”

”Meillä oli tarkoitus esitellä markkinoille tietoturvallisuuteen keskittyvä puhelinmalli loppuvuodesta, mutta tilaus sille tulikin aikaisemmin.”

”Uuteen puhelimeen luvataan hintaluokassaan ennennäkemättömiä tietoturvaominaisuuksia, joita Knuutinen ei vielä kommentoi enempää. Komponentit on päivitetty, ja muotoiluun on panostettu enemmän.”

”Kuuluvuus on yhä ihan selkeästi se pääominaisuus. Parhaan mahdollisen kuuluvuuden aikaansaaminen voi olla nyt haasteellista. Siinä voidaan pikkuisen hävitä, mutta pystymme kuitenkin tarjoamaan huomattavasti kilpailijoita paremman ratkaisun, toimitusjohtaja linjaa.”

[Lainaukset: Ilta-Sanomat]

Tämä on uskomatonta selittelyä. Kun kerran ”maailman parhaan kuuluvuuden” tarjoava puhelin ei kelvannut kenellekään, miksi ihmeessä ZR:ssä kuvitellaan, että ”maailman (tieto)turvallisin” puhelin kiinnostaisi ketään se enempää?

Näyttää siltä, että sama CP ei voi olla yhtä aikaa sekä ”maailman parhaiten kuuluva” että ”maailman turvallisin” puhelin. Mutta miksi on näin? Miksi ne ovat toisensa pois sulkevia?

Jos ZR yrittää uudelleen Indiegogossa tai Kickstarterissa, kohtalo tulee olemaan samanlainen: naurunalaiseksi joutuminen.

99 prosentin todennäköisyydellä CP:stä ei koskaan tule mitään. Suuret valmistajat hallitsevat markkinoita, ja niiden osaaminen ja resurssit ovat aivan toisella tasolla kuin pienen oululaisyrityksen – huolimatta sen ”Nokia-taustasta”.

Ilta-Sanomissa kerrottiin Turing Phonesta, josta ei kahden yrityksen jälkeen tullut juurikaan mitään. Toistuuko historia CP:n kohdalla?


Loppukevennyksenä Sparks esittää kappaleen This Town Ain't Big Enough For Both Of Us


tiistai 24. huhtikuuta 2018

Mihin 20 000 Asmo-laturia katosi?

Useassa mediassa on kerrottu, että Asmo-latureita valmistettiin 30 000 kappaletta, joista vain 5000 myytiin kannattavasti. Siitä voi siten päätellä, että loput 25 000 laturia olisi myyty alehintaan eri myyntipaikoissa. Tuohon olettamukseen oli blogissakin päädytty.

Blogi on selvitellyt eri ketjujen latureiden myyntimääriä ja tullut vakuuttuneeksi siitä, että niissä ja pienemmissä liikkeissä on viime kesän ”tapahtumien” jälkeen myyty alle 5000 laturia. Ne kaikki on myyty alehintaan ja suuri osa niistä 10 euron poistohintaan.

Tuo jättää jäljelle vähintäänkin 20 000 laturia, joita ei tiettävästi ole vielä myyty missään. Mikä on niiden kohtalo? Missä ne ovat? Vai oliko niitä koskaan edes valmistettu?

Oliko tämäkin vain yksi valhe lisää?

Kuten blogin aikaisemmissa laturikirjoituksissa on todettu, Asmo-laturi oli lähes pelkästään valhetta: patentit, energiansäästö, keksitty Väärinmajan ex-meijerin palotarina, vakiolatureiden palovaarallisuus ja niiden kuumeneminen:

”Muutettaessa verkon vaihtovirtaa puhelimesi käyttämään tasavirtaan, kuluttaa normaali laturi sähköä, vaikka itse päätelaite ei olisi siihen kytkettynä. Tämän voit helposti todeta koskettamalla seinään kytkettyä laturia. Se on kuuma, vaikka puhelin ei olisi siinä kiinni. [sijoitusmuistio]

Jos latureita valmistettiinkin vain 10 000 kappaletta, se tarkoittaa sitä, että entistä suurempi summa sijoittajien rahojen haaskaamisesta on vailla vastausta.

lauantai 21. huhtikuuta 2018

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Oululaisinnovaatioiden kampanjoiden puolivälin tilannekatsaus

Oululaiset ”ylpeydet” Certum Phone ja Cmicro ovat nyt noin 6 viikkoa kestävien IGG-kampanjoidensa puolivälissä. Sen vuoksi nyt onkin hyvä aika luoda katsaus, miten nämä oululaista ”osaamista” (ylpeästi) edustavat yritykset innovatiivisine tuotteineen ovat onnistuneet vetoamaan IGG-tukijoihin ja saaneet nämä höllentämään kukkaroidensa nyörejä.

Kuten muistamme, mikroaterian lämpötilan mittauslaite tavoitteli 25 000 dollarin summaa. Se on kuitenkin kerännyt vasta 12 prosenttia tavoitteestaan. Hälyttävintä tässä on se, että uusia tukijoita ei ole tullut lähes kolmeen viikkoon. Käykö tässä niin surkeasti, että Cmicro ei saavutakaan tavoitettaan?
Certum Phonen tilanne on paljon huonompi. Näyttää siltä, että siitä tulee Indiegogon kaikkien aikojen pahin epäonnistuja, kun epäonnistuminen suhteutetaan tavoitesumman suuruuteen, joka kuuluu arviolta kymmenen suurimman joukkoon.

Sen ennakkomyynti on edelleenkin alle 0,50 prosenttia. (Todellisuudessa 0,08 prosenttia.) Se on onnistunut myymään ennakkoon vain 8 puhelinta 10 000 puhelimen tavoitteestaan, josta siis puuttuu edelleen 9992 puhelinta. Tässä tuskin tarvitsee enää jännittää, täyttyykö tavoite, vaan pikemminkin vain pelätä sitä, jääkö ennakkomyynti vain nöyryyttävään 8 puhelimeen.

Tästä piti tulla uusi "nokia"...

Tämä on selvä signaali markkinoilta Zero Receptionille: me emme tarvitse Certum Phonea. Zero Receptionissa onkin nyt vakava itsetutkistelun paikka: mikä meni pieleen?

Kuviteltiinko siellä todellakin, että IGG-tukijat olisivat niin tyhmiä – tyhmiä siellä toki on – että nämä uskoisivat ZR:n vakuutteluihin siitä, että CP:n kuuluvuus olisi jopa 6,4 dB parempi kuin huippupuhelimien kertomatta mitään todistetta väitteelleen?

Rahoitusta voi toki saada muullakin tavalla, mutta jos ZR:llä ei ole esittää mitään muuta todistetta kuin oma uskomus asiaan, se voi olla hyvin vaikeaa. ZR olisikin ollut lystikäs nähtävä Leijonan luolassa. Vaikka ”leijonat” eivät ymmärräkään mitään langattomasta teknologiasta, he olisivat kuitenkin todennäköisesti nauraneet ZR:n edustajat ulos luolastaan.


Tämä on hyvin häpeällistä oululaisesta näkökulmasta. Tuollaista ”epäkaupallista” roskaa yritetään myydä maailmalle ja samalla pilataan teknologia-Oulun maine – ellei se sitten ole jo ehditty pilata...

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Lukijan mielipide: Mihin katosivat sijoittajien 1,4 miljoonaa euroa?

Olen pohdiskellut, miten ihmeessä Asmo Solutions onnistui niinkin lyhyessä ajassa hävittämään 1,4 miljoonaa euroa. Luulen, että tuleva kirja ei tule kertomaan siihen (rehellistä) vastausta.

Latureita valmistettiin kaikkiaan 30 000 kappaletta, joista 5000 myyntiin normaalihintaan eli enemmän tai vähemmän voitollisesti. Vaikka noiden valmistamiseen käytettiinkin sijoittajien rahaa, raha saatiin takaisin voitollisessa myynnissä, eli todellisuudessa niiden valmistamiseen ei tarvittu sijoittajien rahaa.

Loput 25 000 laturia voidaan sitten katsoa valmistetun sijoittajien rahojen avulla. Jossakin mainittiin, että yhden laturin valmistuskulut olivat 12 tai 18 euroa riippuen valmistusmäärästä. Jos vaikka valitaankin epäedullisemmat valmistuskulut, voidaan laskea, että 25 000 laturin valmistaminen 18 euron yksikköhintaan maksoi yhteensä 450 000 euroa.

Suuri osa latureista myytiin liikkeissä 10 euron alennushintaan, mistä voidaan päätellä, että Asmo Solutions myi ne suurissa erissä arviolta 4 euron kappalehintaan. Tuo myynti toi yritykseen noin 100 000 euroa tai mahdollisesti hieman enemmän. Voidaan laskea, että sijoittajien rahaa kului laturien valmistamiseen todellisuudessa vain 350 000 euroa tai jopa vähemmän.

Mitä tapahtui lopuille sijoittajien 1050 000 eurolle? Mihin tuo summa katosi?

Asmo Solutions ei käyttänyt rahaa mainontaan juuri lainkaan. Yrityksen tila alkoi olla selvä jo kesällä, ja tuolloin osa henkilökunnasta jätti yrityksen. 1050 000 euroa ei voinut kulua muutaman henkilön vajaan vuoden palkkakuluihin.

Tyhjennettiinkö yrityksen kassa tarkoituksellisesti, kun väistämätön alkoi olla edessä? Tämähän on tavallista konkurssirikoksissa, joissa omistajat ”puhdistavat” yrityksen ja päästävät sen sitten menemään konkurssiin ja jättävät maksamatta yrityksen sitoumukset ja velkojat nuolemaan näppejään.

Miksi sijoittajille luvattiin miljoonavoittoja, jos yrityksessä ei oltu varmoja, että laturien myynti olisi koskaan kannattavaa? Sijoittajat maksoivat kokeilun, onko Asmo-laturin valmistaminen kannattavaa Suomessa. Salcomp valmisti tosin Suomessa latureita kannattavasti ja edulliseen hintaan.

torstai 12. huhtikuuta 2018

Lukijan mielipide: mainosehdotus Asmon kirjaan

Arvoisat kanssalukijat

Olen tukenut laturiyrittäjää aikoinaan ostamalla laturin. Tarina laturin polttamasta anoppilasta kosketti. Nyt olen EHKÄ päättänyt avittaa konkurssiin päätynyttä laturiyrittäjää vielä kerran ja julkaista kirjassa mainoksen. Jää ehkä yritykseksi.

Keksikää mitä mainoksessa voisi lukea. Tämän blogin kirjoittaja on luvannut, että mainoksessa voi lukea oulun1.blogspot.fi

1. rivi: "jokin lyhyt ja ytimekäs teksti". Ei saa olla rasistinen, herjaava tms.
2. rivi: oulun1.blogspot.fi

Parhaasta blogissa julkaistusta ehdotuksesta aioin kuitenkin palkita pienellä tavarapalkinnolla, esim. HIILIGRILLILLÄ.


Radientum Oy

Certum Phonen 4,4 kertaa nykyisiä huippupuhelimia paremman ”kuuluvuuden” takana on tamperelainen Radientum Oy, joka kertoo kotisivullaan: ”Radientum tarjoaa antennisimulointia, antennisuunnittelua, integrointia, testaus- ja konsultointipalveluja.”

Sama todetaan mobiili.fi:n uutisessa:

Certum Phonen antennisuunnittelija on kotimainen Radientum-yritys, jonka kanssa yhteistyön kuuluvuuden maksimoivien teknisten ratkaisujen osalta kerrotaan olleen tiivistä. ”Meillä on Suomessa edelleen maailman paras osaaminen matkapuhelinten antennisuunnitteluun”, Certum Phonea kehittävän Zero Receptionin toimitusjohtaja Janne Knuutinen muistuttaa.

Maailman paras osaaminen matkapuhelinten antennisuunnitteluun..?

Mikä tämä Radientum Oy sitten oikein on?

Finderin mukaan Radientum Oy:n viime tilikauden liikevaihto oli 109 000 euroa ja voitto 6 000 euroa. Henkilöstöä oli tuolloin neljä.

Radientumin kotisivun kuvassa poseeraa seitsemän henkilöä, joten joko työntekijöiden lukumäärä on kasvanut tai kuvaan otettiin mukaan joitakin ohikulkijoita.

Kun kerran edellä olevissa lainauksissa kerrotaan, että Certum Phonessa on kaikkien aikojen paras kuuluvuus ja ”Suomessa on edelleen maailman paras osaaminen matkapuhelinten antennisuunnitteluun”, siitä voidaan tehdä vain yksi johtopäätös: Radientum on maailman paras antennisuunnittelija.

Mutta onko se oikeasti? Miten pienen manselaisen yrityksen osaaminen voi olla niin paljon parempaa kuin suurten puhelinvalmistajien, joiden todellinen osaaminen ja taloudelliset resurssit ovat aivan toisella tasolla?

Vastaus kuuluu: ei tietenkään mitenkään. Tämä kaikki on vain maankuulua oululaista liioittelua ja valehtelua.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Zero Receptionissa tällä hetkellä ajatellaan. Kuviteltiinko siellä todellakin, että viiden miljoonan dollarin rahoitus kerätään tuosta vain?

Vaikka puhelimeen tuleekin (tai todellisuudessa ei tule, koska puhelin ei tule koskaan valmistumaan) maailman parhaimman antennisuunnittelijan suunnittelema maailman paras puhelinantenni, se ei siltikään näytä herättävän IGG-tukijoiden kiinnostusta. Onko syy sitten tukijoissa, jotka eivät ymmärrä hyvän ”kuuluvuuden” päälle?

Loppukevennyksenä Juice Leskinen esittää kappaleen Tampereen aamu.


tiistai 10. huhtikuuta 2018

Zero Reception hyödyntää mediaa

Tivi.fi mainosti lauantaina Certum Phonea. Juttua siteerattiin samaan Alma-lehtikonserniin kuuluvissa Kauppalehdessä ja Tekniikka ja Talous -lehdessä seuraavina päivinä.

Artikkeli on lystikästä luettavaa.

”Certum Phone käynnisti maaliskuun lopussa joukkorahoituskampanjan, jotta laitteen valmistus voisi alkaa.”

Näyttää vahvasti siltä, että puhelimen valmistus ei ainakaan ala IGG-kampanjan avulla.

”Puhelimen taustalta löytyvän Zero Receptionin perustaja Janne Knuutinen sanoo, että puhelimen ja tuotantoketjun suunnitelmat ovat valmiina odottamassa rahoituksen varmistumista.”

Odotuksesta taitaa tulla  e r i t t ä i n   p i t k ä.

”Tähtäin on maailmanlaajuisilla markkinoilla.”

Tämä on tyypillistä oululaista kuuseen kurkottamista. Puolitoista vuotta sitten oululaisen laturi-innovaation piti myös valloittaa maailma, mutta miten siinä sitten kävi..?

”Kyseessä ei ole massatuote, mutta markkina puhelimelle on niin laaja, että tavoitteemme on saavuttaa satojen tuhansien kappaleiden myyntitavoite.”

Jos puhelin kiinnostaa kahdeksaa tukijaa, ei todellakaan voida puhua ”massatuotteesta”... Tuo satojen tuhansien myyntitavoite vaikuttaa paranoidiselta houreelta.

”Kriittisin piste on esteiden läpi tunkeutuvien matalien taajuuksien hallinta. Joko ylä- tai alataajuuksilla toimiminen on helppoa. Kun molemmat halutaan yhdistää, suunnitteluketju on mietittävä uudelleen.”

Tässä tulee pakostakin sellainen vaikutelma, että yrityksessä ei ymmärretä mitään radiotekniikasta. Mitähän nämä ”ylä- ja alataajuudet” mahtavat oikein olla?

Alla on esitetty useimpien nykyaikaisten puhelimien tukemat taajuusalueet:

2G GSM
GSM 850, GSM 900, DCS1800, PCS 1900

3G UMTS
B1 (2100), B2 (1900), B4 (AWS), B5 (850), B8 (900)

3G TD-SCDMA
B34 (2010), B39 (1880)

4G FDD LTE
B1 (2100), B2 (1900), B3 (1800), B4 (AWS), B5 (850), B7 (2600), B8 (900), B12 (700), B13 (700), B17 (700), B18 (800), B19 (800), B20 (800), B25 (1900), B26 (850), B28 (700), B32(1500), B66(AWS-3)

4G TDD LTE
B38 (2600), B39 (1900), B40 (2300), B41 (2500)

”...esteiden läpi tunkeutuvien matalien taajuuksien hallinta”

Tuolla tarkoitetaan varmastikin häiriöitä, jotka sijaitsevat haluttujen kaistojen alapuolella. Puhelimen antenni ja etuasteen suodattimet pitävät huolen siitä, että nuo häiriötaajuudet eivät pääse niitä pidemmälle.

”Certum Phone kokoaa yhteen entisten nokialaisten osaamista Oulussa, Tampereella, Helsingissä ja Salossa.”

Eikö sitä sanotakin, että Uppsalan ekonomit ja Nokian insinöörit..?

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Lukijan mielipide: Asmo – No exit

Blogiin saapui uusi lukijan mielipide, joka on erittäin ajankohtainen ja myös blogin tyyliin sopiva. Sähköpostin mukana tuli kuvia, mutta blogi ei julkaise henkilökuvaa (kirjan kantta).


Ex-laturiyrittäjän kirja on sitten viimeinkin valmis. Kirja maksaa kalleimmillaan 44 euroa. Erikoista tässä on se, että kirjaan myydään mainospaikkoja sivun alamarginaaliin hintaan 99 euroa (+ vero).


Kirjaan kerrottiin tulevan noin 300 sivua, jotka mainoksia täyteen myytyinä tuottaisivat noin 30 000 euroa. Veikkaus on, että yksikään kunniallinen yritys ei halua nimeään kyseiseen kirjaan, joten kirjan mainosmyynti tulee jäämään hyvin pieneksi.

Toinen ihmetyttävä seikka on se, että mainosmyynti alkoi näin myöhään (6.4.), vaikka kirjan pitäisi olla myynnissä jo kuun lopussa.


”VUODEN 2018 EHKÄ MERKITTÄVIN TEOS.”

Merkittävin teos? Onhan siinä tosin tuo ”ehkä”...

Pelkään pahoin, että kirjassa ei juurikaan kuulu totuuden sanaa, vaan syy epäonnistumisesta lykätään muiden harteille. Syyttävin sormi tainnee osoittaa someen eli keskusteluryhmiin, blogeihin, verkkokauppojen (negatiivisiin) asiakaspalautteisiin yms., jotka vain kertoivat totuuden tuosta ”maailman turvallisimmasta”, ”palamattomasta”, ”patentoidusta” ja ”energiapihistä” laturista.

Kirjan oikeampi nimi olisi ollut: ”Kuinka onnistuin petkuttamaan sijoittajilta 1,4 miljoonaa euroa”. Sijoittajia johdettiin todella pahasti harhaan, eikä yksikään sijoitusmuistiossa luvattu yhtiön arvoa kasvattava asia toteutunut.

On mielenkiintoista nähdä, sivutaanko kirjassa millään tavalla poliisitutkintaa. Siinä epäillään, että idea palamattomaan laturiin olisi varastettu toiselta henkilöltä.

Koska kirja ilmestyy aivan vapun aattona, se voisi sopia arkkitehtiopiskelijoiden myytäväksi perinteisen Ööpisen oheen. (Hinnan pitäisi kuitenkin olla paljon pienempi.) Siinä olisikin sitten lystikästä vappuluettavaa...

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Oululainen fiasko: Cmicro

Cmicro on täydellinen fiasko. Yhtään uutta tukijaa ei ole tullut yhteentoista päivään. Vaatisi todellakin ihmeen, jotta yritys saisi kokoon vaatimattoman 25 000 USD:n tavoitteensa.

Cmicro voitaisiin myydä laadukkaamman (ja kalliimman) uunin mukana, mutta sen hintavaikutus ei saisi silloin olla kovin suuri. Kuten kampanja on osoittanut, Cmicrolle ei sellaisenaan ole kysyntää tai tarvetta.

Jos yrityksellä on jonkinlainen tuotesuoja (joka tiettävästi on tosin voimassa vain Suomessa), sen kannattaisi myydä Cmicro jollekin suurelle kodinkonevalmistajalle. Silloin se voisi saada mikrokupuun sijoittamansa rahat takaisin ja mahdollistaa Cmicron olemassaolo. Muussa tapauksessa Cmicro tulee kokemaan Certum Phonen kohtalon.

IGG-kampanjan epäonnistuminen ei toki tarkoita sitä, etteikö yritys voisi yrittää tuoda Cmicron markkinoille toisella tavalla. Ongelma taitaa vain olla siinä, mistä se saisi rahaa ylihintaisen tuotteen saamiseksi myyntiin. Toisaalta 60 euron hinnalla sen myyntimahdollisuudet olisivat heikot.

torstai 5. huhtikuuta 2018

Certum Phonen katastrofi

Certum Phone on ollut jo kymmenen päivän ajan ennakkomyynnissä Indiegogossa, ja se on saanut vasta seitsemän tukijaa. Jos kampanja kestää (ilmoitetusti) huhtikuun loppuun, jäljellä on vielä 25 päivää ja kampanjan kestoaika tulee siten olemaan 35 päivää.


Jos myyntivauhti jatkuu nykyisellään, Certum Phonea tullaan myymään ennakkoon 25 kappaletta, joka jää ”hieman” 10 000 puhelimen tavoitteesta. Jos kampanjan kestolla ei olisi mitään aikarajaa, Zero Reception tarvitsisi aikaa 14 285 päivää yltääkseen tavoitteeseensa. Se on 39 vuotta.

Zero Reception on tehnyt pahan arviointivirheen puhelimensa tarpeen kanssa. Olematon kiinnostus kertoo selvästi, että puhelimelle ei ole tarvetta. Pahin virhe on tietenkin myydä puhelinta sika säkissä.

Yritys ei esitä ainoatakaan todistetta siitä, että Certum Phone toimisi pienemmillä signaalitasoilla kuin muut puhelimet. Se ei riitä, että yritys itse uskoo siihen. Tukijoiden täytyykin olla yksinkertaisia, jos uskovat sen, mitä Zero Reception luulee tietävänsä.

Jotta Certum Phone saavuttaisi edes yhden prosentin tavoitteestaan, (todellisuudessa 0,51 %) puhelinta pitäisi myydä ennakkoon vähintään 51 kappaletta. Tuokin tavoite näyttää nyt etäiseltä haaveelta.

Hyvää tässä on se, että Tekes tuskin tukee enää Zero Receptionia, joka tulee todennäköisesti katoamaan historia hämärään ”vallankumouksellisine” puhelimineen.

Certum Phonesta tulee helposti mieleen kotimaiset laturi-innovaatiot, jotka ikään kuin yrittivät keksiä pyörän uudelleen. Ne yrittivät tuoda ”muka” uuden innovaation erittäin kilpailluille markkinoille loihtimalla sille uniikkeja ominaisuuksia, joita kilpailijoiden tuotteissa ei ole mutta jotka paljastuivat enimmäkseen valehteluksi tai mielikuvituksen tuotteiksi.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2018

Asmo-laturin comeback

Kaverini Reiska kuuli eilen illalla luotettavana pidettävän tiedon, jonka mukaan Asmo-laturi olisi tekemässä paluun. Hän nimittäin tuntee Business Oulun johtohenkilöitä ja kaupungin muuta businessjohtoa, mikä antaa tuolle uskomattomalle (ja monien toivomalle) tiedolle paljon painoarvoa.

Suuri laturivalmistaja olisi ostamassa Asmo-laturin loppuvaraston, nimen käyttöoikeuden, laturin valmistusoikeudet, suunnitelmat, patentit yms. eli koko hoidon. Tuon myötä Asmo-laturi palaisi takaisin markkinoille ja tekisi nyt sen, mikä epäonnistui ensimmäisellä kerralla eli maailmanvalloituksen.

Ja mikä vielä parempaa, eräs suuri puhelinvalmistaja suunnittelee toimittavansa Asmo-laturin puhelimensa kanssa. Kyseessä on sen verran suuri tekijä, että jo se kasvattaisi laturin vuosimyynnin miljooniin kappaleisiin.

Reiskalla ei ole tietoa siitä, millaisia markkinointiargumentteja uusi Asmo-laturin valmistaja tulee käyttämään. Tuleeko ”palotarina” säilymään..?

Kauppahinnasta, joka menee konkurssipesälle (ja sen velkojille), ei ole tietoa, mutta kyseessä ei liene kovinkaan pieni summa.

tiistai 27. maaliskuuta 2018

Zero Reception (Certum Phone) ei tyydykään vähään!

Otsikko voisi kuulua myös: Osta sika säkissä: Certum Phone!

Certum Phonen Indiegogo-kampanja on alkanut, ja tavoitteena on kerätä tukijoilta ”vaatimattomat” 5 000 000 USD. Tavoitesumma taitaa suuruudessaan lähes hätyytellä ennätystä. Kyseessä on ”fixed goal” -kampanja, eli periaate on, että kaikki 5 miljoonaa dollaria tai ei mitään. Vaikka ensimmäinen keräyspäivä onkin vasta meneillään, blogi kallistuu jälkimmäiselle kannalle eli Zero Reception ei tule saamaan dollariakaan.

Puhelimen hinta asettui aiemmin arvioituun hintahaarukkaan, eli sen saa halvimmillaan 499 dollarilla. Sen on tietenkin early bird -tarjoushinta, mutta ”normaali jälleenmyyntihinta” on peräti 699 dollaria – uskokoon ken haluaa. Ole nopea ja ”säästä” 200 dollaria...

Zero Reception taitaa myös totuuden vääristelyn, jota toisinaan tavataan kutsua valehtelemiseksi. Videolla kerrotaan, että puhelin ”on suunniteltu” erinomainen kuuluvuus mielessä,


vaikka IGG-sivulla kerrotaan, että puhelin onkin vasta vielä konseptivaiheessa, mitä tietoa tukee myös keräyssumman suuruus: 5 000 000 USD.


Mitään ei todellisuudessa olekaan vielä suunniteltu, vaan suuri summa rahaa tarvitaan juuri ”hyvän kuuluvuuden suunnitteluun”.

Puhelin luvataan toimittaa tukijoille kesäkuussa 2019, mutta kuten kaikkien muidenkin kampanjoiden kohdalla on lähes aina käynyt, Certum Phone tulee myöskin viivästymään ja todennäköisesti vuoden loppuun, ja tietenkin sillä edellytyksellä, että se saa (vastoin kaikkea todennäköisyyttä) kerättyä tarvitsemansa summan.


Zero Reception kertoo videolla: ”Coverage 4,4 times more powerful than top brands”. Suomenkielisissä lehdistötiedotteissa kerrottiin, että ”kuuluvuus on jopa 4,4 kertaa parempi kuin nykyisten puhelimien”. Ehkäpä ne tarkoittavat samaa asiaa, mutta Zero Reception ei kuitenkaan esitä minkäänlaista todistetta väitteelleen. Mistä tuo 4,4 on otettu? Hihastako?

Zero Reception ei myöskään ole koskaan kertonut, kummassa linkkisuunnassa (uplink, downlink) puhelinyhteys tuottaa ongelmia. Zero Reception yrittää kerätä rahaa väitteellään, että nykyisten puhelimien toiminnassa esiintyy ongelmia silloin, kun signaalitaso on heikko, mutta se ei esitä todisteita, millä tavalla Certum Phone voisi voittaa nämä ongelmat. Jokin simulointi ei voi todistaa sitä!

Sijoittaminen Certum Phonen kehitystyöhön vaatii erittäin suurta riskinottokykyä (ja tyhmyyttä). Jotta Zero Reception saisi kerättyä haluamansa summan, se tarkoittaa 10 020 ennakkoon myytyä 499 dollarin puhelinta huhtikuun loppuun mennessä. Indiegogo saisi komissionaan 250 000 dollaria, joten Zero Receptionille jäisi 4 750 000 dollaria.

Muilta ominaisuuksiltaan Certum Phone on parin sadan euron puhelimen veroinen, joten mitkään järkisyyt eivät kannata sen ostamista. Kuten aiemmin todettiinkin, Certum Phonella ei ole tulevaisuutta. Se ei missään nimessä ole kalliin hankintahintansa arvoinen.

Jos Certum Phone olisi valmiina kaupassa ja sen herkkyys olisi todistetusti 4,4 kertaa muita parempi, silloin sen ostaminen voisi olla joillekin tarpeellista.

Arvio on, että Zero Reception tulee kuukauden aikana keräämään alle 10 prosenttia tavoitteestaan, eli se saa myytyä ennakkoon alle tuhat puhelinta. Koska koko keräystavoitteen saavuttaminen on erittäin epätodennäköistä, lieneekin turhaa pohdiskella vaihtoehtoja siinä tapauksessa, että Zero Reception saisikin 5 000 000 dollaria ”kehitystyöhönsä”...

Tukijat ovat todella tyhmiä ja johdateltavissa, jos he kampanjasivulla esitettyjen tietojen perusteella lahjoittavat 499 dollaria Certum Phonen kehitystyöhön, jonka lopputuloksesta ei ole mitään varmuutta. Tyhmiä siellä toki onkin, mutta Zero Reception tarvitsee heitä yli 10 000.


lauantai 24. maaliskuuta 2018

Oliko tämä ”hieman” ylimitoitettua?

Kaleva otsikoi:

”Aseella kehuskellut reppumies aiheutti mittavan poliisioperaation – raskaasti aseistautuneet poliisit valtasivat Raksilan”

Juttu jatkuu:

”Poliisi sai puolen päivän jälkeen ilmoituksen miehestä, joka väitti pitävänsä hallussaan ampuma-asetta.”

Väitti. Kukaan ei kuitenkaan nähnyt asetta eikä ketään uhkailtu, mutta siitä huolimatta tämä ”episodi” käynnisti valtavan poliisioperaation (ainakin oululaisesta näkökulmasta).

Kaleva: ”Paikalla ollut Kalevan toimittaja Anssi Väisänen kertoi tilanteen alkuvaiheessa, että paikalla on useita poliisin ajoneuvoa ja kymmeniä poliiseja.”

Kymmeniä poliiseja.

Tuollaisessa tilanteessa on pikemminkin olemassa vaaran mahdollisuus, että poliisi liiassa innokkuudessaan ampuu ”vahingossa” jonkun sivullisen.


Tämä on kuin sotatila. Mitä ihmettä poliisi tekee sarjatuliaseella?


Poliisilla taisi olla tylsä päivä, kunnes viimeinkin päästiin kunnon operaatioon – ja päivä pelastui. Ja saihan siitä ”vaarallisen paikan lisää” muutamalta tunnilta.


Naurettavan ylimitoitettu operaatio. ”Väitti pitävänsä hallussaan ampuma-asetta.”

perjantai 23. maaliskuuta 2018

Cmicro – kaksi vuotta aivan hukkaan

Indiegogo-sivulla kerrotaan:

”We have been developing °Cmicro for the last two years and have now started an Indiegogo campaign in order to finance our go-to-market phase.”

Kaksi vuotta? Useampi henkilö oli osallistunut Cmicron ”kehittämiseen” ja siihen saatiin kulumaan peräti kaksi vuotta. Heillä on täytynyt olla vahva usko tähän innovaatioon, koska siihen uhrattiin niinkin paljon aikaa. Jo nyt voi varmuudella sanoa, että veronmaksajien ”lahjoittama” 50 900 euroa on täysin hukkaan heitettyä rahaa.

Kyseessä on vain laite, joka mittaa anturin alapuolella olevan kohteen lämpösäteilyä (infrapuna) ja estimoi sen perusteella kohteen keskimääräisen lämpötilan. Sitten lämpötilatieto välitetään IR-linkin avulla näyttöyksikköön. Anturi saa käyttöenergiansa uunin rf-kentästä, mikä on tietenkin helppo tehtävä, koska kenttä (sähkömagneettisen säteilyn voimakkuus) on hyvin suuri. Paremmissa uuneissa mikroaaltoteho on 900 wattia, josta riittää jaettavaa.

Koska ruoka lämpenee epätasaisesti, kysymys on siitä, miten hyvin anturi osaa arvioida ruoan keskimääräisen lämpötilan. Kampanjasivulla ei puhuta mitään mittaustarkkuudesta tai siitä, että jokin sivullinen taho olisi validoinut sen. Kaikki on vain Wiciotin oman ilmoituksen ja luulon varassa.

Animaatioiden, videon ja annettujen tietojen perusteella syntyy sellainen vaikutelma, että sitten kun asetettu lämpötila on saavutettu, näyttöyksikkö antaa äänimerkin ja lopettaa lämpötilan mittaamisen. Uuni kuitenkin käy vielä ja siinä oleva ruoka lämpenee edelleen niin kauan, kunnes uuni sammuttaa itsensä asetetun toiminta-ajan päätyttyä.

Kuten 1. kirjoituksessa todettiin, tämä on vakava ongelma. Jos uuni saa käydä edelleen, vaikka asetettu lämpötila oli jo saavutettu, ruoka voi lämmitä hyvinkin kuumaksi – ja siinä sitten ainakin ravintoarvot vähenevät, mikäli videoon on uskomista.

Cmicron hyödyllisyyttä lisäisi hivenen sellainen toiminto, että se sammuttaisi uunin, kun asetettu lämpötila on saavutettu, mutta kokonaisuutena se olisi sittenkin melko hyödytön eikä missään nimessä hintansa arvoinen. Nykyisellään Cmicro on raakile.

Cmicron hinnalla saa mekaanisella ajastimella varustetun mikrouunin ja tarjouksesta lähes jopa kaksi. Sellaisen tekniikka on niin yksinkertaista, että se on lähes ikuinen – ja varmasti ainakin kestävämpi kuin Cmicro.

Cmicro ei näytä kiinnostavan tukijoita. Se on neljän päivän aikana kerännyt vasta 5 prosenttia tavoitteestaan 25 000 dollarista. Jotta kertymä olisi tasainen, sen pitäisi kasvaa 3,3 prosenttiyksikköä päivittäin, eli kertymän pitäisi nyt olla 13,3 prosenttia.

”Fixed goal” tarkoittaa sitä, että jos 25 000 tavoite ei täyty, Cmicro ei saa dollariakaan.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Cmicro – mikroaterian lämpötilan mittaaja

Blogiin tuli vinkki tästä uudesta patentoidusta innovaatiosta, joka vaikuttaa niin typerältä keksinnöltä, että sillä ei voi olla tulevaisuutta. Tässä oivalluksessa on mukana blogista aikaisemmin tuttu sarjayrittäjä, joka tuli tunnetuksi ”palamattomasta” ja ”patentoidusta” laturistaan. Tässä onkin jälleen yksi näyttö maailmankuulusta ”oululaisesta osaamisesta”...

”Ongelma” on tämä: joillekin uusavuttomille tuottaa ilmeisestikin vaikeuksia osata asettaa mikrouuniin oikea lämmitysaika, jolloin lämmitettävä ruoka on joko liian kuumaa tai kylmää.


Tavallisesti ongelma lämmittämisessä ei olekaan väärä ajastus vaan ruoan epätasainen lämpeneminen. Jos lämmittää esim. perunamuusia ja lihakastiketta, useimmiten käy niin, että muusi on jopa useita kymmeniä asteita kastiketta lämpimämpää. Syynä siihen ei ole uunin mikroaaltokentän epätasaisuus vaan ruoka-aineiden erilainen vaste 2,45 GHz:n mikroaaltokentälle.

Uunin sammuttua useamman minuutin odotus auttaa epätasaisen lämpenemisen ongelmaan.


Kuten ajan henkeen kuuluu, ympäristöasioihin ja energiansäästöön kiinnitetään (valheellisesti) huomiota:

”By optimizing the cooking time, °Cmicro can save up to 10% of CO2 emissions caused by microwave ovens.

Only in Europe that equals to 700 000 cars in a year!”

Cmicro vähentää CO2-päästöjä 10 prosenttia!

Tekstissä ei kerrota, miten näyttölaite kiinnitetään uunin oveen.

Cmicrossa on vakava ongelma. Tavallisesti uuniin asetetaan tietty lämmitysaika, jonka oppii kokemuksen myötä, jolloin voi olla varma siitä, että ruoka ei lämpene asetettua aikaa enemmän, ja lämmityksen ajaksi voi mennä hetkeksi pois uunin ääreltä. Kun uuni sammuu, alkaa lämpötilan tasaantuminen, ja ruoka pysyy lämpimänä kuvun alla, joten sen pois ottamisella uunista ei ole mitään kiirettä.

Käytettäessä Cmicroa lämmitysaika täytyy asettaa varmuuden vuoksi tavallista pidemmäksi, jotta uuni ei sammuisi, ennen kuin Cmicroon asetettu tavoitelämpötila on saavutettu. Jos tuolloin poistuu uunin ääreltä tai Cmicron äänimerkkiä ei jonkin muun syyn vuoksi kuule, uuni jatkaa lämmittämistä asetetun ajan loppuun asti, mistä voi olla seurauksena liian kuumaksi lämmitetty ruoka.

Cmicroon ei kannata tuhlata rahojaan, koska se on hyödytön. Perussarja – anturi, säädin ja kupu – maksaa 69 USD, joka on melko törkeä. Vaikka Cmicron saisi 20 eurolla, sitä ei kannattaisi ostaa, koska sillä ei tee mitään.

Cmicro on juuri sellainen tuote, jota käytetään jonkin aikaa uutuudenihastuksessa, mutta sen mentyä ohitse, Cmicro päätyy leipäkoneiden ja muun hyödyttömän rojun joukkoon.

Indiegogon esittely uppoaa varmastikin joukkoon ääliöitä, jotka sitten tilaavat sen, mutta Cmicrosta ei koskaan tulee mitään hittituotetta. Sen oikea markkinointipaikka olisikin paremmin Tv-Ostoskanava, jossa se olisi kaltaisensa roskan joukossa.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Oulu ilmasta 1976

Harvemmin esillä olevassa ilmakuvassa näkyy osa Oulujoen suistoalueesta vuonna 1976. Uittolaitteita ei näy kuvassa, koska ne sijaitsivat alempana (kuvan ulkopuolella oikealla).

Etualalla näkyvä Toivoniemi, joka erotettiin Tuiran puolen rannasta ja jota suurennettiin voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä saaduilla alakanavan kaivumailla 40-luvulla, ei ole kokenut suuria muutoksia 40 vuoden aikana – ehkäpä pistetalojen maalaamista lukuun ottamatta.


Kuvassa näkyy Hotelli Vaakuna alkuperäisen kokoisena. Jokin aika kuvanoton jälkeen rakennusta jatkettiin Rantakadun suuntaan (kuvassa vasemmalle). Teatteritalo oli valmistunut muutama vuosi aikaisemmin, mutta uusi kirjastorakennus odotti vielä tuloaan teatterin pysäköintialueelle.

Reiska kertoi hauskan jutun ”illanvietostaan” Vaakunassa joskus kauan sitten. Meno oli käynyt sen verran tylsäksi yökerhossa, että hän oli huvittanut itseään kaverinsa kanssa työntämällä rullakon hotellin huoltohissiin ja tyhjentämällä sinne jauhesammuttimen.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2018

Oura-sormus sai 1 119 000 euroa Tekesiltä viime vuonna

Oura sai 250 000 euroa avustusta (lahjarahaa) ja 869 000 lainaa Tekesiltä viime vuonna. Hyvää tuossa on tietenkin lahjarahan ja lainan suhde, mutta huonoa siinä on kuitenkin lahjarahan suuri määrä.

Blogi kertoi joulukuussa uudesta Oura-sormuksesta, joka on edeltäjäänsä selvästikin pienikokoisempi mutta maksaa suunnilleen saman verran.

Uusi versio asettaa vanhemman mallin ostaneet kiusallisen tilanteeseen: kehtaavatko he enää käyttää sitä julkisesti vaikuttamatta junteilta vai joutuvatko he ostamaan turhaan uuden mallin? Toiminnallisesti malleissa ei liene mitään eroa.

Tekesin naiivi tavoite on varmastikin lisätä työllisyyttä ja vientiä, mutta useimmin yrityksille annettu avustus valuu kiertoteitse omistajien taskuihin eivätkä työllisyystavoitteet täyty. Jos Oura-sormus alkaisikin myydä maailmalla, sen työllisyysvaikutukset Suomessa olisivat minimaaliset.

Jos katsoo, millaista roskaa myydään ennakkoon joukkorahoituspalveluissa, ei tarvitse lainkaan ihmetellä, että Oura-sormuksenkin kaltaiset tuotteet löytävät ostajansa.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Uusi Valkee-väitös

Valkeen korvavalotutkimuksissa yhteyshenkilönä toiminut Heidi Jurvelin (TtM, LitM) puolustaa väitöskirjaansa julkisesti huomenna aiheena ”Transkraniaalisen kirkasvalon vaikutus ihmisen psykofysiologiaan (Transcranial bright light - The effect on human psychophysiology)”.

Tuolla lieneekin jotakin tekemistä korvavalon kanssa..?

Suomenkielisen tiivistelmän loppupäätelmä on:

”Kallon läpi annettava kirkasvalo näyttäisi vaikuttavan ihmisen aivotoimintaan lievittämällä aikaerorasituksen ja kaamosmasennuksen oireita sekä parantamalla psykomotorista suorituskykyä. Vaikutus ei ole yhteydessä akuuttiin melatoniinin erityksen estämiseen. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat ajatusta aivojen valovasteellisuudesta. Kallon kautta annettavan valon vaikutusmekanismia ei kuitenkaan tiedetä vielä.”

Ketkähän olivat rahoittaneet tämän väitöskirjan teon – tai pikemminkin pitäisi puhua sepustuksesta, koska väitöskirjassa referoidut tutkimukset tehtiin jo vuosina 2014–15? Vastaus löytyy katsomalla kiitettyjen listaa:

”I want to thank my research fellows MSc Juuso Nissilä, Docent Vesa Kiviniemi, MSc Jari Jokelainen, PhD Melanie Rüger and PhD Jari Karhu who have supported me during the thesis project.”

Väitöskirjan viimeisen kappaleen Conclusions viimeinen virke kuuluu: ”Further investigations are needed.”

Niinpä niin: lisätutkimuksia todellakin tarvitaan – ja puolueettomia sellaisia.

Väitöskirjan ja sen taustalla olevien neljän vanhan korvavalotutkimusten ainoa tarkoitus oli osoittaa, että korvavalo vaikuttaa Valkeen väittämällä tavalla ja on törkeän hankintahintansa (199 €) arvoinen. Siksi tuntuukin oudolta, että tiedekunta oli hyväksyn väitöksen.

Löyhän hyväksymiskäytännön syynä on raha: opetusministeriö maksaa yliopistoille tutkinnoista tietyn summan rahaa, ja se koskee niin perustutkintoja kuin tohtorinväitöksiäkin.

Väitöskirja:


Väitöstilaisuus: 9.3.2018 12:00

Väitöstilaisuuden paikka: Auditorio P117 (Aapistie 5B)


Alla on vuoden 2014 alkupuolella tehty listaus Valkee-artikkeista. Joitakin kirjoituksia on tosin tullut sen jälkeen.

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Saara Aalto voitti viimeinkin

Saara Aalto voitti Suomen Euroviisukarsinnan, mutta voittoa saattoi ehkä helpottaa se, että Aalto oli ainoa kilpailija. Aalto olisi tuskin voittanut normaalia karsintaa, joten asia hoidettiin nyt sitten tällä tavalla, joka turvasi hänen voittonsa ja mahdollisuuden päästä Lissaboniin.

Saara Aalto ei valitettavasti osaa laulaa muuten kuin faniensa ja itsensä mielestä. Sanotaan, että kyllä maailmaan ääntä mahtuu, ja kyllä sinne aina yhden Saara Aallon äänikin mahtuu.

99 prosentin todennäköisyydellä Aalto ei voita tulevia Euroviisuja. Kappale on surkea eikä erotu vastaavista millään tavalla.

Aallon halu olla suuri popdiiva on paljon suurempi kuin kyvyt siihen riittäisivät.

Loppukevennyksenä Myyt esittää kappaleen Diiva


lauantai 3. maaliskuuta 2018

HandEnergyn loppu

Blogissa on moneen otteeseen kerrottu valkovenäläisen Michael Vagan kehittämästä HandEnergy-laturista, joka Vagan mukaan pystyy kehittämään yhden ampeerin latausvirran pallolaturia kevyesti kädessä kieputtamalla. Tuota väitettä on tosin fysikaalisten lainalaisuuksien vuoksi useasti epäilty blogissa.

Vaga on kerännyt KickStarterissa ja IndieGogossa yhteensä noin 170 000 euroa. KickStarterissa luvattiin alkujaan, että HandEnergy valmistuisi jo tammikuussa 2017. IndieGogossa luvattiin toimittaa ilman takuuta oleva laturi viime kesäkuussa ja takuun omaava laturi elokuussa.

Sittemmin valmistumista on lykätty useampaan otteeseen milloin minkin tekosyyn perusteella. Joulukuussa Indiegogon tukijoille laturi luvattiin toimittaa maaliskuussa 2018, ja tämä ajankohta on edelleenkin IGG:n kampanjasivulla.

Blogissa todettiin marraskuussa, että ”HandEnergy-laturi on huijausta”, ja se pitää todellakin paikkansa. Samalla voidaan todeta, että Michael Vaga on huijari.

Vaga on lisännyt Indiegogoon uuden päivityksen jossa lakonisesti todetaan, että rahat ovat lopussa, ja jotta tukijoille voitaisiin toimittaa heidän maksamansa laturit, Vaga tarvitsee lisää rahaa sijoittajilta. Jonkun ulkopuolisen tahon pitäisi siis antaa rahaa Vagalle, jotta tukijoiden maksamat laturit voitaisiin valmistaa ja toimittaa näille. Mutta miksi kukaan täysijärkinen investoija sijoittaisi euroakaan HandEnergyyn, joka on täysin surkea tuote?

Todellisuudessa tuolla halutaan vain vastuu laturien valmistumisesta – tai siitä, että ne eivät tule koskaan valmistumaan – sysätä sijoittajille, jotka eivät ”ymmärrä” menetettyjä mahdollisuuksiaan.

Miten tämä sitten etenee tästä? Tässä tullaan käyttämään klassista väsytystaktiikkaa. Muutaman kuukauden kuluttua tulee päivitys, jossa kerrotaan, että neuvottelut sijoittajien kanssa ovat käynnissä ja lähellä ratkaisua. Tuolla saadaan rauhoitettua pahimmat epäilijät. Todennäköisesti tuo tuleekin sitten jäämään viimeiseksi päivitykseksi.

Huvittavinta tässä on se, että kusetettavia riittää vieläkin. Kuusi tukijaa on lahjoittanut Vagalle 89 dollaria sen jälkeen, kun tämä kertoi, että rahat ovat menneet eikä latureita valmisteta.


Ongelma oli siinä, että tuollaisen laturin kehittäminen on hyvin vaikeaa ja käytännössä mahdotonta Vagan kaltaiselle hepulle, jolla nuoren iän (20 v) vuoksi ei ole minkäänlaista koulutusta tai työkokemusta alalta. Nyt tuli tosin hieman con artist -kokemusta.

Tämä on viime maanantain päivityksen helmi:

”And as we found another defects during the testing, we needed to pay for more and more hours to the company to fix it, even if it was their fault and we told them how to prevent these problems.”

Löytyihän se syyllinen ongelmiin...

Syytä on toki myös tukijoissa itsessään, jotka uskovat kaikenlaista skeidaa. Blogissa on useasti todettu, että tyhmyydestä saa maksaa ja oppirahat pitää maksaa.

Laturia myytiin valmiina jo kolme vuotta sitten hintaan 39 USD. Sivulla on BUY NOW -painike, joka ei tietenkään enää toimi.


Vaga oli tuolloin vasta 17-vuotias edellyttäen, että brittilehdessä vuosi sitten mainittu ikä pitää paikkansa. Huijaaminen alkoi siis jo kolme vuotta sitten, koska jos laturi ei vieläkään ole valmis kolmen vuoden ja 170 000 euroa maksaneen ”tuotekehityksen” jälkeen, miten se saattoi olla valmis myytäväksi jo kolme vuotta sitten?

torstai 1. maaliskuuta 2018

Certum Phone

Moni media on viime päivinä kertonut oululaisesta Zero Reception -startupista, joka ”haluaa panostaa kehitteillä olevassa uutuuspuhelimessaan erityisesti kuuluvuuteen ja kestävyyteen” (MTV3).

Yrityksen mukaan puhelimen kuuluvuus on ”jopa 4,4 kertaa parempi kuin tavallisen suurimpiin kuuluvan älypuhelinmerkin puhelinmallin”. Tieto perustuu simulointeihin ja ”kolmansien osapuolten suorittamiin kenttätesteihin”.

Simulointi on aina simulointia, ja se saadaan näyttämään, mitä halutaan. Sama pätee demolaitteen mittauksiin. Demolaite on kaukana tuotantolaitteesta, jossa joudutaan tekemään kompromisseja kustannusten, kokoonpanon helppouden ja laitteen koon kanssa.

MTV3:n sivulla kerrotaan: ”Nyt puhelimen kehitystyöhön haetaan pääomaa Indiegogo -palvelusta.” Se kertoo suoraan, että puhelimen kehitystyö on vasta alkutekijöissä. Miten Certum Phonen kuuluvuus voi sitten olla 4,4 kertaa parempi kuin suuren valmistajan markkinoilla olevan puhelimen, jos sitä ei ole vielä olemassakaan?

Luotettavat mittaukset voidaan tehdä vasta sitten, kun tuotannosta otetaan satunnaisesti joitakin puhelimia testaukseen, joissa paljastuu tuotannossa syntyvät vaihtelut (mm. komponenttien ominaisuuksien vaihtelu).

Zero Receptionin henkilömäärä on kaksi. Miten uskottavaa on, että tuon kokoinen yritys voisi valmistaa suurta valmistajaa (Samsung) paremman puhelimen? Jos omaa osaamista ei ole, sitä voidaan toki ostaa, mutta se tulee sitä kalliimmaksi, mitä arvokkaampaa osaaminen on, ja yrityksellä, joka joutuu hakemaan rahoitusta Indiegogosta, ei varmastikaan ole siihen varaa.

Zero Receptionin mukaan ongelman ydin on joissakin maissa esiintyvä huono kuuluvuus, mikä tarkoittaa sitä, että puhelimen yhteys saattaa katketa 3G- tai 4G-verkoissa. Jos tuo olisi todellinen ongelma, jokin suuri puhelinvalmistaja, jolla on aivan toisen kokoluokan resurssit puhelimen kehitystyöhön kuin oululaisella kahden miehen Zero Receptionilla, olisi jo tarttunut ongelmaan ja myös ratkaissut sen.

Markkina taitaa olla vain niin pieni, että ”ongelma”, jos sitä todellisuudessa sitten onkaan, ei kiinnosta oikeita puhelinvalmistajia, joiden kannattava toiminta perustuu siihen, että ne tuovat parin vuoden välein markkinoille uuden hieman edellistä mallia kehittyneemmän puhelimen, jonka typerä kuluttaja sitten ostaa.

Kuten aina ennenkin on nähty, kaikenlainen hypetys, ennen kuin laitetta on edes ollut olemassakaan, on ollut joko vahvaa liioittelua tai suoranaista valehtelua – ja jos se on tullut Oulusta, se on vain ollut vahvistava tekijä.

Certum Phonelle on vaikea nähdä minkäänlaista tulevaisuutta. Jos se onnistuisikin keräämään rahaa Indiegogossa, vanha tarina tulee suurella todennäköisyydellä toistumaan: viivästyksiä, selittelyitä ja lopulta joko ennakkotilaajille toimitetaan puhelin, joka ei vastaa lupauksia, tai heille kerrotaan, että rahat loppuivat eikä puhelinta saatu valmiiksi.

On harmi, että oululainen laturiyritys ehti mennä konkurssiin. Mikäpä olisikaan ollut hienompaa (oululaisesta näkökulmasta) kuin toimittaa maailman parhaimman kuuluvuuden tarjoavan älypuhelimen mukana maailman turvallisin laturi.

Tekes-tuki

Zero Reception sai viime vuonna Tekes-avustusta 49 900 euroa. Edellisenä vuonna se sai 6200 euroa. Trendi näyttää olevan nouseva, ja lieneekin selvää, että tuki tänä vuonna tulee olemaan kuusinumeroinen luku.

Rahahana on siis nyt avattu, ja niin kauan kuin yritys näyttää elonmerkkejä, veronmaksajien tuki on taattu. Valkee sai korvavalollaan avustusta reilusti yli miljoona euroa.

Mitähän brittiläisessä IT-firmassa mahdetaan ajatella siitä, että oululaisyritys on ominut sen nimen puhelimelleen?

tiistai 27. helmikuuta 2018

Erittäin voimakas korkeapaine

Oulunsalon lentokentällä vallitsee harvinaisen voimakas korkeapaine, 1055 hPa. Se on vain 11 hehtopascalin päässä maan korkeapaine-ennätyksestä 1066 hPa, joka mitattiin Helsingissä tammikuussa 1907.

Vanhaa ennätystä tässä ei kuitenkaan hätyytellä.

torstai 22. helmikuuta 2018

BrightChargerin ongelmat

Lupauksistaan huolimatta BrightCharger ei ole vieläkään aloittanut valolaturin toimituksia tukijoilleen. Toimitusten piti alkaa jo ennen kiinalaisten uudenvuoden bailuja eli helmikuun alussa.

Näin BrightCharger lupasi:

”Our target is therefore to ensure we get products heading to backers before Chinese New Year (starts 9th Feb).”

Reddit-keskusteluryhmän mukaan ”ongelma” yhden komponenttitoimittajan kanssa on vain tekosyy jollekin muulle ongelmalle.


Blogissa ihmeteltiin jo aiemmin sitä, että yritys havahtui tärkeän komponentin saatavuusongelmaan vasta tammikuussa.

Joka tapauksessa BrightCharger on tuote, jota kukaan ei todellisuudessa tarvitse. Yritys on vain harhaanjohtavan mainonnan avulla synnyttänyt keinotekoisen tarpeen, johon 123 IGG-tukijaa uskoivat.

Puhelimen mukana tulee laturi, jonka valmistaja on suunnitellut parhaiten toimivaksi puhelimen akun lataamista varten. Sitä kannattaa käyttää. Vaikka BrightChargerin saisi kymmenellä eurolla, sitä ei kannattaisi ostaa.

maanantai 12. helmikuuta 2018

Suuresta pyramidista löydettiin ennen tuntematon tila

Blogi kertoi kaksi vuotta sitten käynnistyneestä tutkimuksesta, jossa radiografian avulla yritettiin selvittää, sisältyykö suureen pyramidiin aikaisemmin tuntemattomia sisätiloja (kammioita tai käytäviä).


Mittaukset ja niiden tulkinta saatiin valmiiksi viime vuoden lopulla. Sen mukaan Suuren gallerian yläpuolella sijaitsee suuri tila, jonka mitoista ja kallistuksesta ei ole täyttä varmuutta. Joka tapauksessa siellä on tila, jonka tiheys poikkeaa ympäröivän hiekkakiven tiheydestä.


Blogissa on kerrottu aiemmin ranskalaisen Jean-Pierre Houdinin esittämästä teoriasta pyramidin rakentamistavasta. Teorian mukaan pyramidin sisässä kiertää nouseva käytävä, jota käytettiin apuna pyramidin yläosan rakentamisessa. Nyt valmistunut tutkimus ei kuitenkaan taida vahvistaa Houdinin teoriaa, koska käytävien olisi pitänyt näkyä tutkimustuloksissa.

Koska löydetty tila sijaitsee niin kaukana Suuren gallerian yläpuolella, sen todentaminen voi olla erittäin vaikeaa. Vaikka sinne voitaisiinkin nähdä, se tuskin selvittäisi pyramidin rakentamistapaa, joten voidaan sanoa, että Khufun pyramidi saa edelleenkin säilyttää salaisuutensa.

lauantai 27. tammikuuta 2018

BrightCharger teki 166 000 euron voiton viime vuonna

Blogiin tulleen tiedon mukaan yrityksen viime vuoden liikevaihto oli 379 000 euroa, josta voittoakin tuli mukavat 166 000 euroa. Kun kerran laturi ei ole vielä valmis, mistä ihmeestä myynti oikein tuli?

Tämä on tietenkin outoa, mutta ehkäpä siihen löytyy luonnollinen selitys. Seuraajan mukaan laturia olisi myyty ennakkoon noin 10 000 kappaletta.

Onkin paljon edullisempaa valmistaa 10 000 laturia kuin aiemmin arvioitu 1000 laturia.

Viime vuoden menoiksi saadaan 213 000 euroa, joka kattaisi neljän henkilön palkkakustannukset ja muut kiinteät kulut, laturin osien tilaamisen ja kulut tuotannon käynnistämisestä.

Jokin taho oli siis mahdollisesti ostanut ennakkoon mainitut 10 tuhatta laturia, ja se voisi olla esimerkiksi jokin suuri ketju, joka ei ollut vielä maksanut oppirahojaan toisen kotimaisen laturin kanssa.

Ennakko-ostajia voi olla myös useampia. Kyseessä ei kuitenkaan ollut tilaus vaan ostotoimenpide, jossa laturit oli maksettu ennakkoon. Ketkä uskoivat BrightChargeriin niin paljon, että ostivat niitä 10 000 kappaletta ennakkoon ennen kuin niitä oli edes valmistettu? Ostajille oli mahdollisesti toimitettu mallikappaleet, sillä tuskinpa kukaan ostaisi sikaa säkissä tuotetta näkemättä, vaikka kyseessä olikin niin briljantti tuote kuin valolaturi.

Ennakko-ostajat ovat ottaneet (tietoisen) riskin, koska, kuten blogissa todettiin lokakuussa, BrightCharger sisältää muiden henkilöiden patentoimaa tekniikkaa. Ostajat eivät todennäköisesti tienneet tuota, koska patentin kohtalo paljastui vasta syyskuun lopussa.

BrightCharger (yritys) ei taida oikein tiedostaa, minkälaisen riskin se ottaa valmistaessaan laturia, joka sisältää toisten patentoimia ratkaisuja.


Kun kerran laturin suunnitteluun ja tuotannon aloitukseen on käytetty monta vuotta aikaa ja paljon rahaa, yritykselle voisi olla erittäin vaikea paikka myöntää tappio ja lopettaa projekti. Sen sijaan se yrittää vain jatkaa eteenpäin ja odottaa, mitä seuraa.